torstai 11. kesäkuuta 2015

Herttuana ja prinsessana kesä-Desussa

Adjektiivi "kiva" on kovin arkinen eikä yleensä anna riittävää kuvausta kantajastaan, mutta en keksi mitään muuta sanaa kuvaamaan tämän vuoden kesä-Desua. Se oli yksinkertaisesti kiva. Ei millään muotoa kamala, muttei mikään tajunnanräjäyttävä ekstaasipläjäyskään. Kiva. Seura oli hyvää, Sibeliustalo on paras conpaikka ikinä, ja Lastun ruoka oli entisen veroista eli oivallisen maukasta. Ohjelmatarjonta oli mielestäni huonointa desumuistiin, ja kaikki kiinnostava oli jostakin syystä päällekäin. Cosplaykisa, tai oikeastaan sen välishow, oli parasta coniohjelman antia pitkästä aikaa. Lisää tuollaisia väliaikashow'ta! Esiintyjäneiti oli todella karismaattinen, lauloi hyvin ja osasi käyttää lavaa kunnolla hyödykseen esiintyessään. Show'n jälkeen olo oli lämmin ja pehmoinen ja sydämessä tykytti rakkaus tätä harrastusta kohtaan.

Perjantain pukuni oli Elizabeth Liones eli tuttavallisemmin Lissu. Perjantain eeppisiin mittasuhteisiin paisunut tuuli oli hyvin epäkäytännöllinen yksityiskohta tätä pukua ajatellen, sillä tuulen mukaan olivat lähdössä niin peruukki, hame, kaularöyhelöt kuin irtoripsetkin. Onneksi hameen alla oli shortsit enkä siten tullut vahinkovilautelleeksi viattomille ohikulkijoille. Tuulesta johtuen peruukki oli koko ajan sotkussa, vaikka kuinka yritin sitä aina korjailla. Säälin kaikkia niitä kohtalotovereitani, jotka olivat valinneet pitkän peruukin perjantaipäivälle. Muutoin Lissu oli varsin helppo ja mukava päällä; ainoastaan ihoteipeistä piittaamaton sukanlurjus valui jatkuvasti alemmas.

Olin odottanut innolla muiden Nanatai-cossaajien bongaamista conista, mutta harmikseni näin vain yhden: cosplaykaksoseni eli toisen Elizabethin (joka oli kyllä todella hieno!). Kuvia minusta kyllä otettiin, joten en ollut onneksi yksin sarjamakuni kanssa. Ja kuvien ottamisesta puheen ollen, tässä Montbretiia Photographyn kuvia cossistani.

Puolidruidi = puunhalaaja
Lauantaina oli vihdoin ja viimein ikuisuusprojektini eli Virionin vuoro astella näyttämölle (ei tosin kirjaimellisesti). Puku oli odotettua hankalampi päällä, sillä propit painoivat kuin synti ja sain jatkuvasti pelätä joko nuolikotelon, nuolien tai kilven ottavan kohtalokkaasti osumaa ja hajoavan. Itse asiassa yksi nuolistani onnistuikin katkeamaan väkijoukossa, ja nuolikotelon kiinnityssysteemikin napsahti katki pariin otteeseen. Kengät paistoivat jalkani varsin meheviksi, ja armorien peittämä käsi ei taipunut luonnolliseen tapaansa. Puolivälissä päivää binderi valahti jonnekin, mistä en mitenkään saanut sitä nostettua, joten kuljin loppupäivän siinä pelossa, että naiselliset muotoni paistaisivat liivin läpikin. Ja kaiken huipuksi jousen nosteleminen sai vasemman käteni lihakset hyvin kipeiksi.

Kaikesta huolimatta Virionin cossaaminen oli hauskaa. Lempihahmojen cossaamisessa on vain sitä jotain, mitä ei voi pukea sanoiksi. Kuvissa ei tarvinnut pönöttää ja olla cool, vaan sain olla sopivan hölmö ja pompöösi. Alla Tapio Matikaisen ottamat kuvat.

Kun sota yllättää, jänistä ja piiloudu.

Sunnuntaina kuvattiin lisää Lissua, tällä kertaa madun kanssa. Kuvaaja lainasi minulle shootin ajaksi söpöä Hawk-pehmoa, mikä oli hauska lisä. Ulkona tuuli entiseen malliin, joten päätimme suosiolla etsiä jonkun sopivan sisätilan. Lopulta se löytyi yllättäen cosplaybäkkäriltä, jossa ei shootin aikaan ollut muuta liikennettä. Ensimmäinen kertani Desuconin cosplay-backstagella.


Sunnuntai oli kiireinen päivä, sillä juoksin shootattavana olemisen lisäksi myös kuvaamassa kavereiden cosseja ja kävin hakemassa kirpputorikamani ja -rahani pois. Kotiintuloaika koitti aivan liian pian, mutta toisaalta olin myös helpottunut päästessäni bussin rauhaan öllöttämään ja läpikäymään conin tapahtumia ja fiiliksiä vain mp3-soitin seuranani.

Ai niin. Conista tarttui pitkästä aikaa mukaani myös jotakin materiaa. Saanko esitellä, tässä on Herttuatar Maki-chan. (Herttuatar siksi, että Virionin arvo on herttua, ja olin Virion-cossissani kun ostin tämän pikku söpöläisen.)


Olin katsellut herttaisen söpöjä alpakkapehmoja jo vaikka kuinka monessa conissa, mutten aiemmin ollut löytänyt "sitä oikeaa" ja raaskinut ostaa. Nyt, kun Herttuatar Maki-chan katselee minua ikkunalaudaltani, mieleni tekisi kovasti adoptoida myös kaikki muut maailman söpöt pikku alpakkapehmot. Kun niille antaa pikkusormen, ne vievät koko käden, näemmä.

Mimiconiin en tänä vuonna mene, vaikka työt, tai oikeastaan niiden puute vapaapäivien muodossa, olisivatkin sallineet sen. Säästän ihan suosiolla panoksiani Animeconiin, johon olen tekemässä seuraavanlaista cossia:


Olen näemmä päässyt kunnolla söpöjen tyttöjen cossaamisen makuun, joten tällä linjalla jatketaan. On vähän siinä ja siinä, saanko Nozomia ajoissa Animeconiin, sillä pelkään peruukin juuttuvan tulliin, mutta mikäli näin käy, kierrätän jotain vanhaa cossia ja teen Nozomin vasta Traconiin. Näillä mennään!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Desu-cossien viime hetken välikuulumiset

Huh! Kaksi päivää enää coniin ja silleen. Tuntuu aivan uskomattomalta, että Desucon, THE DESUCON, on aivan nurkan takana. Kohta se on taas ohi. Yritän epätoivoisesti päästä kiinni conifiilikseen ennen kuin on liian myöhäistä, sillä useimmiten conista jää puuttumaan jotakin jos paikan päällä fiilis on mallia "ai tää on ihan oikeesti nyt hmmm mitähän sitä tekis". On minulla kyllä mietittynä ohjelmat, joihin haluaisin ehtiä, sekä photoshoot-aikoja varattuna. Huomenna suunnitelmissa on fiiliksen etsimistä vanhojen conkuvien selailun, Dramaconin lukemisen ja pakkaamisen muodossa.

Nyt muutama sananen Desu-cosseistani. Ensinnäkin tapaus Elizabeth eli tuttavallisemmin Lissu, jota aion käyttää Desussa perjantaina ja sunnuntaina.

Neitihän on siis sellaisesta tuoreesta shounen-sarjasta kuin Nanatsu no taizai/Seven deadly sins, ja toivon tapaavani paikan päällä muita sarjan hahmoja pukuilevia conittajia. Elizabeth on aika perus päähenkilölikka, mutta kuitenkin hyvin herttainen ja samastun hänen luonteeseensa aika tavalla. Designkin on ihan söpö kunhan siihen ehtii tottua. Katsoin Elizabethin tarjoilija-asua ensin oudoksuen mutta tädää, mitä päädyinkään lopulta ompelemaan? Näin on käynyt ennenkin.

Röyhelöitä, röyhelöitä kaikkialla!
Sävyongelmia peruukkien kanssa.
Lissu on kaularöyhelöitä vaille valmis. Kokonaisuutena puku oli äärimmäisen helppo, ja toimikin lähes terapiana Virionin väkertämisen jälkeen. Olen viimein oppinut tekemään kunnollisia hameita! Oikeansävyisen peruukin löytäminen tosin tuotti rutkasti päänvaivaa, sillä kumpikaan tilaamistani peruukeista ei näyttänyt samalta kuin myyjän kuvassa. Päädyin lopulta Lissu-tukkaan A eli vihertävään karvakasaan, jonka talkkasin astetta vaaleammaksi. Elizabethin hiusten oikea väri on minulle suuri mysteeri, se kun näyttää mielestäni sekoitukselta hyvin vaaleaa harmaata sekä mintunvihreää.

Sitten. Sitten on muuan projekti nimeltä Virion.

Tunnelmat vuosi sitten ja nyt.
En voi uskoa, että Virion on aivan oikeasti muutamaa pensselinvetoa vaille valmis. Tuntuu kuin tämä puku olisi ollut minulla tekeillä ikuisuuden, vaikka aikaa on oikeasti kulunut "vasta" reilu vuosi. Minulle se on ehdottomasti pisin aika, jona puku on ollut minulla työn alla. Toki tuolle aikavälille mahtuu paljon taukoja kyseisen cossin teosta sekä myös epäonnistumisia. Vuosi sitten tunnelmat olivat aika epätoivoiset, sillä jousi oli napsahtanut keskeltä kahtia, sopivia kenkiä ei löytynyt mistään, peruukin muokkaus takkuili sekä kovalla vaivalla väsäämäni paita lensi roskiin liian lyhyiksi leikattujen hihojen vuoksi. Tuntuu epätodelliselta tajuta, että kaikki nuo epäonnistumiset ovat nyt takanapäin ja puku on kaikesta huolimatta valmistunut. 

Armoriosasto + jousi

Virion on ehdottomasti tähän mennessä haastavin ja luultavasti myös kallein tekemäni puku. Tämän reilun vuoden aikana olen joutunut opettelemaan muun muassa armoreiden tekoa, worblan käyttöä, kaavoittamista, retkipatjan kanssa askartelemista sekä eri maalityyppien sekoittamista. Täydellinen tämä cossi ei ole, ei sinne päinkään, mutta olen oppinut paljon. Toivon mukaan saan puvun ehjänä ylleni ja toivottavasti se ei myöskään hajoa kesken conin.

Näillä eväillä siis mennään ja Lahdessa tavataan! Hoen samaa vielä tässäkin blogipostauksessa, mutta tulkaa ihmeessä juttelemaan jos suinkin siltä tuntuu, se lämmittää aina mieltäni kovin paljon ;_; <3 Etenkin Fire Emblem: Awakeningista olisi oikein muikeaa jutskailla muiden fanien kanssa.