keskiviikko 24. elokuuta 2011

Se tunne kun löydät kirpparilta euron takin joka sopisi täydellisesti cossiisi...

...johon kuitenkin olet jo ostanut kolmellakymmenellä eurolla takkikankaat.


Tällainen onnettomuus kohtasi minua kun väijyin kierrätysmyymälässä mustaa kauluspaitaa Klavier-cossia varten. Siirryin vaatetangolta vaatetangolle ja päädyin lopulta naisten takkien kohdalle. Sydämeni jätti lyönnin väliin kun kesken tangon tarjonnan tutkimisen silmiini sattui lähes täydellinen kopio Klavierin takista joka maksoi vain euron ja oli vieläpä minun kokoani. Ehdin olla riemuissani noin puoli sekuntia, mutta silloin muistin että joo, kotonahan odottaa kolmekymppiä maksanut kasa purppuranväristä takkikangasta. 30 euroo, sillähän sais jo kokolihapihvin!

Lähdin kotiin synkin mielin. Kuitenkin samaan aikaan päähäni pälkähti ajatus, joka oli vieraillut siellä muutaman kerran aikaisemminkin. Onko cossaaja joka käyttää valmisvaatteita pukunsa osina huonompi kuin cossaaja joka tekee pukunsa lähes alusta asti itse? Jos en olisi ehtinyt jo aikoja sitten ostaa niitä kalliita kankaita olisin varmasti hamstrannut tuon takin itselleni ja hyppinyt riemusta kun onnistuin säästämään rahaa. Olisinko silloin tehnyt väärin? Olisiko kokeneemmilla ja "paremmilla" pukuilijoilla ollut silloin oikeus dissata minua ja cossiani? Täytyykö cosplaypuvun tosiaan olla alusta asti itse tehty?

Henk. koht. mielipiteeni on se, että valmisvaatteiden käyttö cossissa on enemmän kuin jees. Siinä säästyy aikaa, vaivaa ja rahaa. Kaikkia cosseja ei edes ole mahdollista tehdä kokonaan itse. Kuinka moni cosplayer muka tekee itse esim. kenkänsä tai vyönsä? Jos löydän muutamalla eurolla cossiini sopivan takin, ostan sen ilomielin sen sijaan että käyttäisin monta kymppiä lankoihin ja kankaisiin ja istuisin tuntien ajan kaavoittamassa ja ompelemassa. Olen tosin sitä mieltä että itse tehty cossi on aina vähäsen "arvokkaampi" kuin valmisvaatteista koottu, mutta muutama ostettu osa ei haittaa. Esim. kauluspaidat ovat hyvä esimerkki tästä. Monessa cossissa kyseinen vaate on takin, liivin tms. alla eikä siitä näy kuin kaulus ja vähän hihoja. Tällaisessa tapauksessa on mielestäni paljon järkevämpää ostaa kirpparilta muutaman euron maksava paita kuin ruveta tuhlaamaan aikaa ja rahaa kankaisiin. Raha on kuitenkin cossaajalle ikuinen ongelma ja jos jossain voi säästää niin siinä on säästettävä, tycker jag.  

Tietysti kun vertaa itsetehtyä pukua ja cossia jossa on ostovaatteita niin itsetehdyn pukemisesta tulee tietenkin parempi fiilis. Sitä on jaksanut kykkiä kaavoittamassa, tapella alalankojen kanssa ja silittää lopulta koko höskän. Ainakin minulla tulee ostovaatecosseja käyttäessä sellainen olo että en ole sillä hetkellä "tr00" cossaaja. Pelkään että elitistit kokeneemmat cossaajat haistavat kirpparivaatteen puolen kilometrin päähän, nyrpistävät nenäänsä ja alentavat minut samalle tasolle lakanakangas-hetalistien ja satiini-Sailoreiden kanssa. Usein ostovaatteita käyttävistä tunnutaan ajattelevan että he eivät viitsi tai osaa ommella itse mutta "kehtaavat" silti cossata. Monen mielipide on se, että cosplayssa on kyse nimenomaan siitä että puku tehdään alusta alkaen itse. Oikotietä pitkin maaliin yrittäviä ei katsota hyvällä. Itse taas en murhaa katseellani niitä jotka käyttävät ostovaatteita sillä kuulunhan itsekin joskus heihin. Eri asia ovat sitten ne jotka ostavat koko puvun valmiina eivätkä välttämättä edes kerro siitä...

tiistai 16. elokuuta 2011

Cosplay on valintoja

Jep. Siitä ei pääse yli eikä ympäri; cosplayerin on jatkuvasti tehtävä valintoja. Tämä asia muistui jälleen kerran mieleeni kun nappasin pöydällä olevasta suklaalevystä kaksi palaa. Pieni ääni päässäni kysyi viekkaalla äänensävyllä: "Haluatko syödä suklaata vai näyttää hyvältä cosplaykuvissasi?". Valinta oli tehtävä. Kunnon cosplayer olisi luultavasti pudottanut suklaapalan takaisin pöydälle, mutta minä vastasin mielessäni: "Juuri nyt en voisi vähempää välittää siitä miltä näytän cosplaykuvissani." Ja niin suklaa katosi kurkustani alas.

Elämä ei ole aina reilua. Kroppani on pehmeä ja pyöreä eikä sillä pystytä kilpailemaan sellaisia cosplayereitä vastaan jotka voittaisivat olemuksellaan sekä Huippumalli haussa -että Muodin huipulle - kilpailun. Luonto on ilmeisesti tarkoittanut minut synnyttämään kahdeksan lasta eikä kekkuloimaan rinnat litistettyinä solakkaa miestä leikkimässä. Voisin tietysti pistää kampoihin: hylätä herkut ja alkaa himoliikkujaksi. Sellainen elämäntyyli ei kuitenkaan kiinnosta minua pätkän vertaa. Rakastan syömistä liikaa että rupeaisin rajoittamaan sitä cosplayn takia. Haluan nauttia elämästä enkä herätä joka aamu viideltä lenkille jotta voisin yhden päivän ajan esittää kaunispoikaa. Se on valinta joka aiheuttaa paljon tuskailua valokuva-albumin ja peilin edessä, mutta toisinkaan en voisi päättää.

Syömisen lisäksi iso osa cosplayerin tekemistä valinnoista liittyy rahaan, tuohon maailmaa pyörittävään paholaiseen. Pieni päänsisäinen ääni ei pysy hiljaa hetkeäkään kun opiskelijabudjetin saanut cosplayer liikkuu kaupoissa. "Tiesitkö että tuon mekon hinnalla saisi kaksi metriä kangasta?" "Aiotko tosiaan ostaa tuon? Entä se kallis peruukki?" "Et sinä mitään uutta videopeliä tarvitse vaan ne housukankaat!" On päätettävä haluaako näyttää nätiltä arkena vai conpäivänä; ostaako sieviä vaatteita vaiko metritolkulla kangasta. Cosplay nielee rahaa siinä missä välineurheilukin enkä usko että kovin monella cosplayerillä on varaa muihin kalliisiin harrastuksiin -- ellei käytössä sitten ole isin pankkitiliä ja luottokorttia. Valintoja, valintoja.

Kun ostin tämän figun, en voinut olla ajattelematta kuinka
paljon kangasta sen hinnalla olisi saanut.

lauantai 13. elokuuta 2011

Suunnitelmia

Koulun alku lähestyy, samoin tulevaisuudessa häämöttävät conit. Tällä hetkellä näyttää siltä, että matkani kulkee ainakin Traconiin sekä Desucon Frostbiteen. Shirocon III:n järjestäminen on myös suunnitelmissa. Klavier-peruukki kolahti eilen postilaatikkoon ja sai allekirjoittaneen lahjomattoman kiintymyksen heti osakseen. Laadukas peruukki on laadukas. <3 Klavieria varten on siis kasassa jo (muokkaamaton) peruukki, kengät sekä takkikangas. Kiirettä ko. puvun kanssa ei onneksi ole, sillä ajattelin debytoida sen vasta Frostbitessa nyt kun Chibicon kerran pomppasi Helsinkiin eli allekirjoittaneen lompakon kannalta ulottumattomiin. Taloudellinen tilanne on muutenkin vähän niin ja näin kiitos Traconin. Cosplay todellakin pilaa elämäsi ja vie rahasi..!

Mutta joo. Koska rahatilanne kerran on mikä on niin en voi vähään aikaan tehdä kovin vaativia ( = kangasta nieleviä) pukuja. Toisaalta se harmittaa mutta toisaalta antaa mahdollisuuden keskittyä helppoihin pukuihin. Eipähän ainakaan tule stressiä. Rahasyöppö-Traconissa kierrätän luultavasti Shizuota sekä timeskip!Simonia mikäli cosplaypareihin ja -ryhmiin liittyvät päällekäisyydet saadaan jotenkin sumplittua. Seuraava con onkin sitten Frostbite jonne meinaan tosiaan sitä Klavieria. Toinen päivä olisi vielä cossia vailla. Vahva veikkaus on että cossin silloin Persona nelosesta joko Yukikoa tai päähenkilöpoikaa (jonka nimesin pelissäni Ismo Laitelaksi).

Moi, olen Laitela Ismo -kun.









Sinänsä helppoja pukuja ja peruukitkin olisi tavallaan jo omasta takaa; Yukikoon voisi lainata päänahan Sannilta ja Ismossa voisi toimia rankasti muokattu Edgeworth-peruukki. Todennäköisempi vaihtoehto noista kahdesta on Yukiko, mutta katsotaan nyt...

Ensi talveksi olisi suunniteltuna myös tehdä mahdollisesti vihdoin se Tsunade, nyt kun kerran tuo Klavier-peruukkikin rötköttää täällä. Tosin Tsunadea pitäisi cossailla ennen Klavierilla debytoimista, sillä Klavieria varten peruukki pitää laittaa tötterölle ja lyhentää. Nyt se on vielä ihanan pehmoinen ja pitkä, tuntuu lähes rikokselta suunnitella sille tuollaista kohtaloa...

Näen jo itseni tässä puvussa keskellä lumihankea.
Whii. Tsunade olisi suht helppo ja halpakin ja ruumiinrakennekin täsmäisi tällä kertaa. Bonuksena vielä se jos claircorruption tekisi Orochimarun. ...Okei, suunnittelenko oikeasti Naruto-cossia? Ei taida olla enää kaikki muumit laaksossa.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

ROAR OUT LOUDER eli mitä jäi käteen DRRR!!-photoshootista

"Kirput pois minun Ikebukurostani!"
Ei onnistunut.

Izaya pääsi niskan (tai tässä tapauksessa mahan) päälle.
Joku kirppu tuli kykkimään polvelle. Saa kohta turpaansa.
Anttilan katolta löytyi kettinki ja pitihän sitä testata.
Asusteiden vaihto.
"Moi Shizu-chan, mä toin sulle tällaisen takin~"
Ikebukuron tyylikkäin toteemipaalu.
Shizuo ei taida tykätä uudesta työstään Izayan jalkarahina.


Tämmöinen tuli siis pidettyä Kuopiossa elokuun ekana päivänä. Täytyy sanoa että oli aivan mahtava photis, ja kiitokset siitä kuuluvat mahtavalle seuralle. Cossailin siis Shizuota ja tamuki oli Izayana. Valitettavasti Liikennemerkki-kun joutui jäämään kotiin enkä päässyt kumauttamaan sillä ketään. En sitten tiedä johtuiko kuvien vieno fanservice-henkisyys sitten siitä vaiko jostain muusta tekijästä (niin kuin vaikka siitä että tamuki ja minä olemme molemmat IzayaxShizuo-faneja). Kaikki tänne laitetut kuvat ovat joko Elpin tai Miruyan ottamia, kiitokset heille~