Onko cosplaylla tulevaisuutta?

Tämä postaus tulee sisältämään paljon tajunnanvirtaa; teitä on varoitettu!

Tajusin taas tänään kerran sen, että olen 23-vuotias. 23, en enää 13 niin kuin silloin kun otin ensimmäisiä (haparoivia) askeleita cosplayn saralla. Paljon on mahtunut noin kymmeneen vuoteen ja niin moni asia on muuttunut. Ensimmäisinä cossivuosinani ravasin cosplayryhmästä toiseen, ja nämä ryhmät koostettiin tietysti Anikin foorumilla, missäs muualla. En seurannut vielä kovinkaan montaa sarjaa, mutta niiden harvojen seurattujen joukosta lähes kaikki olivat superduperihkuparhaitaikinä fandomeita, joista oli pakko saada cossata joka conissa. Coneissa oli ok olla vähän hupsu ja vähän enemmän innostunut, sillä mututuntumalla suurin osa kävijöistä oli suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kanssani ja ihan yhtä hupsuja ja innostuneita. Kuuluihan noiden ensimmäisten vuosien joukkoon kaikkea "noloakin" kuten letkajenkkoja, Hetalia-cosplayhäitä ja sanan "eeppinen" törkeää väärinkäyttöä, mutta siitä huolimatta niihin kuului paljon paljon hyvää.

Tällä hetkellä tilanne on huomattavan erilainen. Haluaisin tavata uusia ihmisiä cosplayryhmien muodossa, mutta Anikin kuivettua kasaan ryhmiä on vaikeaa löytää. Twitterissä ja Facebookissa voi tuki huudella kiinnostuneita mukaan, mutta vaikeampaa homma on silti. Blogitkin alkavat pikkuhiljaa tehdä kuolemaa (?) ihmisten siirrettyä cosplayharrastuksensa Tumblriin ja Facebookiin. Tumblrissa on toki helppoa levittää kuvia, mutta palautetta ei juurikaan saa, ja Facebookissa muiden cossaajien sivujen bongaaminen on mielestäni hankalaa eikä siellä oikein tee mieli avautua kilometritolkulla. Tällä hetkellä minulla ei ole yhtä superduperfandomia josta olisi aivan pakko saada cossata joka conissa, vaikka cossaankin yhä pelkästään niistä sarjoista joista tykkään ja niitä hahmoja joista oikeasti pidän. Rakastan ryhmäcosseja ja olisi aivan parasta muodostaa iso ryhmä äärimmäisen rakkaasta sarjasta, mutta tällä hetkellä vain etsiskelen sitä uutta The Fandomia. Toki nykyhetkeen mahtuu myös paljon hyvää: minulle on kertynyt aivan mahtavia ystäviä ja conituttavuuksia, ja pukujeni laatu on parantunut (??). Lisäksi aikuistumisen myötä conikäyttäytymiseni on huomattavasti aiempaa hillitympää eikä niin myötähäpeää aiheuttavaa, vaikka nolo läppä lentääkin yhä varsin estottomasti.

Siinä siis vähän menneisyyttä ja nykyisyyttä, mutta miten on tulevaisuuden laita? 23-vuotiaana tunnen itseni ajoittain varsinaiseksi vanhukseksi joissakin ikärajattomissa tapahtumissa, ja tiedän että tilanne vain pahenee ajan myötä iän karttuessa. Tietenkään 23-vuotias ei ole vielä mikään ikäloppu, ja etenkin K18-coneissa (lue: Desuconeissa) pyörii paljon sitä omanikäistä ja vanhempaakin väkeä. Conit eivät ole pelkästään lapsille suunnattu juttu eikä niissä käyminen katso ikää, mutta miten on cosplayn laita? Valtavan suuri osa animehahmoista on about lukioikäisiä ja myös näyttää siltä; ei ole ryppyjä, jenkkakahvoja eikä riippuvia rintoja. Toki meikillä, istuvilla vaatteilla ja peruukeilla voi hämätä paljonkin, mutta ei vaikkapa 45-vuotias silti näytä 16-vuotiaalta vaikka kuinka yrittäisi. Tässä se ongelma ja sänkyni alta kurkisteleva mörkö onkin:

Tiedän, että jossain vaiheessa minun on "pakko" lopettaa cosplay ikääntymisen takia.

Välillä tämä ajatus herättää minussa kateutta ja epäreiluuden tunnetta: vaikkapa suunnistajan tai valokuvaajan ei ole mikään "pakko" lopettaa rakasta harrastustaan iän myötä, vaan he voivat harrastaa samaa juttua vaikka ala-asteelta hautaan jos niin lystäävät. Cosplay on kuitenkin ulkonäköpainotteinen harrastus, ja iän myötä ulkonäkö useimmiten rapistuu -- tai jos ei varsinaisesti rapistu, niin ainakin muuttuu radikaalisti. Jo nyt sukulaiseni kyselevät, että meinaanko jatkaa pukujen tekemistä vielä kolmekymppisenäkin. Tähän mennessä olen vastannut itsevarmasti että joo ja ettei siinä ole mitään kummallista, mutta samalla epävarmuus täyttää mieleni. Niin, meinaanko minä jatkaa? Mitä jos näytän seitsemän vuoden päästä jo niin vanhalta, että iso osa potentiaalisista cossattavista karsiutuu pois koska en yksinkertaisesti pysty näyttämään heiltä vaikka kuinka yrittäisin? Enhän minä nytkään cossaa esimerkiksi niitä bikiniasuisia shounen-sankarittaria tai lättärintaisia pikkusiskohahmoja koska en pystyisi tekemään niitä mitenkään uskottavasti. Toki jokainen saa cossata mitä tahtoo (tämä on varmasti cosplayskenen ylikäytetyin lause), mutta itseäni ainakin korpeaa, jos en onnistu näyttämään valitsemaltani hahmolta tarpeeksi.

Tällä hetkellä cosplay on minulle se kaikista rakkain harrastus yhdessä kaiken muun anime- ja mangahörhöilyn kanssa. Ajatus siitä, että joudun jossain vaiheessa luopumaan siitä vasten tahtoani, ahdistaa. Minua pelottaa myös se, mitä tapahtuu kun noin omanikäiseni cossaajat tulevat ikään, jossa pitäisi olla "oikeasti aikuisia" eli perustaa perhe, hankkia kesämökki ja niin edelleen. Tuleeko tässä käymään niin, että jossain vaiheessa cossaaja jos toinenkin alkaa julistaa miten anime ja manga ja cossaus ovat niiiiiiiiiiin lapsellisia juttuja ja miten viinien maistelu ja oman pikku Korianteri-Kauhakuormaajan viisi vee nokkahuilutuntien seuraaminen ovat paljon parempia ajanviettotapoja? Tosiasiassahan asia ei ole näin mustavalkoinen, vaan nörttiyden ja "oikean aikuisuuden" yhdistäminen on kyllä mahdollista, mutta minua pelottaa suunnattomasti että mitä jos jään tuttavapiirini viimeiseksi cossaajaksi muiden hylätessä harrastuksen "aikuisempien" asioiden vuoksi.

Eniten asiassa ahdistaa luultavasti se, ettei sille yksinkertaisesti voi mitään. En voi pysäyttää vanhenemista enkä kääntää kelloa taaksepäin. En voi muuttaa cosplayharrastusta niin, ettei cossaajan ulkonäkö vaikuttaisi siihen miten hyvältä hän näyttää hahmossaan. Voin toki ryhtyä cossaamaan pelkästään niitä vanhempia naishahmoja, mutta se tuntuisi ikävän rajoittavalta. Kello tikittää koko ajan eteenpäin ja hetki hetkeltä olen vanhempi kuin aikaisemmin ja kroppani muuttuu sen mukaisesti.

Mitä tässä oikein tekisi?