Muikea Mimicon

Mimicon tuli ja meni, ja on vieläkin hieman vaikeaa uskoa että osallistuin coniin jonka päivien välissä oli mahdollista käydä kotona nukkumassa. Automatka kesti suuntaansa reilun tunnin, ja niinpä seurueemme suhaili Mikkeli-Savonlinna-väliä molempina päivinä sen sijaan että olisi jäänyt Mikkeliin yöksi. Ei yhtään pöljempi vaihtoehto, sanon minä, sillä etenkin matkatavaran vähyys ja unohtamisen pelon puute olivat mukavaa vaihtelua. Mimiconista oli jäänyt viime vuoden perusteella mielikuva kivasta pikkuconista jonka suhteen ei tarvitse sen kummemmin stressata, ja tämä piti paikkansa myös tänä vuonna. Itse asiassa tänä vuonna stressiä oli jopa viimevuotista vähemmän, sillä tänä vuonna en osallistunut minkään sortin kisailuihin tai show-ohjelmiin. Conissa aika kului lähinnä photoshoottaillen ja kavereiden kanssa hengaillen, joskin ohjelmaakin (Watamote-luento, Älä piirrä mangaa -luento ja lauantain cosplaykisa) tuli myös katsottua. Tänäkin vuonna Mimiconissa tuli sellainen fiilis kuin olisi päässyt vahinkoaikamatkalle vuoteen 2009: conissa oli todella paljon polvenkorkuisia harrastajia ja lauantain kisassa nähtiin niin Rozen Maidenia kuin Edward Elrickin. Varsin kotoinen tuulahdus menneisyydestä, sanon minä. Yleisfiilis tapahtumassa oli muutenkin positiivinen enkä joutunut todistamaan minkäänlaista häiriökäyttäytymistä.

Lauantaina meillä oli pienimuotoinen Shingeki no kyojin -cossiryhmä kera Ginger-In, tamukin, yacin ja ibin. Oli hauskaa ryhmäillä eri kokoonpanolla kuin viimeksi shootissa ja ottaa vähän erilaisia kuvia. (Heti conin alettua kuulin kaveriltani erään Homestuck-cossaajan valittaneen Mikaelin naistenvessassa että conissa oli muka liikaa Shingeki-cossaajia. Tämä oli varsin hupaisaa, sillä vaikka SnK taisi olla conin cossatuin sarja, ei sen hahmoja nyt niin paljoa näkynyt suhteutettuna koko conkansan määrään.) Olin aluksi vähän epävarma sen suhteen löytyisikö Mikaelin hieman futuristisilta mailta mitään sopivaa taustaa Shingeki-kuville, mutta onneksi lähellä oli myös metsää ja nättejä siltoja. Sinne siis. Kameran takana katsuies-bobcut ja Okkun.

Olin korjaillut Erwiniä Mimiconia varten vahvistamalla rintaremmin ja leikkelemällä vähän peruukkia. Sillä sekunnilla kun nousin autoon, toinen lantiovyössä kiinni olevista mustista pikkuneliöistä päätti sanoa itsensä irti (kirjaimellisesti), ja samaan syssyyn huomasin toisen pikkuneliön kadottaneen hopeisen nappinsa. Sain neliön liimattua mutta hopeinen nappi on yhä karkuteillä, pitää etsiä sille korvaaja vielä ennen Desuconia. Itse conissa mikään ei onneksi hajonnut enää vaikka olin niin pelännytkin, mutta eräs toinen seikka harmitti minua cossini suhteen. Olen atoopikko ja koska apteekeista ei tällä hetkellä saa juuri sitä perusrasvaa joka oikeasti auttaa ihottumaani, käteni loistivat kirkkaanpunaisina koko conviikonlopun, mikä sai kieltämättä oloni varsin itsetietoiseksi ja sai minut tunkemaan kädet selän taakse aivan liian monessa kuvassa. Tästä huolimatta Erwinin cossaaminen oli ihan yhtä huikeaa kuin viime kerrallakin, enkä malta odottaa Desuconia jossa pääsen jälleen cossaamaan tätä suosikkihahmoani.

Sunnuntaina vedin kaapista viimeksi vuoden 2012 Animeconissa käytetyn Kanban, jota olin vähän korjaillut ennen conia. Kavensin housut ties kuinka monetta kertaa, maalasin kenkiin raidan, korjasin liivin ja leikkelin peruukkia aika rankalla kädellä ja voilá. Puku oli helppo ja mukava päällä, joskin kuuma siinä tuli varsin äkkiä, ja niinpä viipotinkin ympäri conpaikkaa ilman takkia suurimman osan päivästä. Päätimme avialan kanssa cossata pingupoitsuja ja ottaa niistä vähän enemmän kuvia kuin mitä debyyttikerralla tuli otettua, ja Mikaeli tarjosi suorastaan loistavan kuvausympäristön. Kameran takana katsuies-bobcut.

 

Olin positiivisesti yllättynyt että meistä otettiin muutenkin kuvia. Kivaa ettei Mawaru Penguindrum ole painunut kokonaan unohduksiin!

Näin siis Mimiconissa, ja ensi viikolla on vuorossa Desucon mikäli mitään odottamatonta ei satu. Koska Virion ei tule valmistumaan ennen Traconia, Desu-suunnitelmani näyttävät tältä:

(Minne ne naiscossit taas jäivät, sitä minäkin ihmettelen. Sen sijaan luvassa on ryhmäilyä, ryhmäilyä ja vielä vähän lisää ryhmäilyä, ja olisi muutenkin mukavaa tavata ihmisiä. Totean siis jälleen kerran että mikäli joku teistä lukijoista sattuu bongaamaan minut ja tahtoo tulla juttelemaan, tule ihmeessä. Tykkään jutskailla lempisarjoistani ja -hahmoistani ja hyvin monesta muustakin asiasta, mutta olen kamalan huono lähestymään itse ketään.)