Tracon lähestyy eli uusi kuninkaallinen ulikapulika

Traconiin on... en itse asiassa edes tiedä tarkalleen kuinka monta päivää sillä olen iloisesti päättänyt olla laskematta niitä ja elää itsepetoksessa vielä viikon tai kaksi. Kohtapuolin tuo ratkaisu ei tosin tule enää toimimaan sillä ei niitä viikkojakaan enää loputtoman paljoa ole. Muutot, koulunvaihdot, opintotukihakemukset sun muut alkavat vihdoin olla takanapäin joten ennen yliopiston alkua minulla ei ole mitään muuta "pakollista" "järkevää tekemistä" kuin Traconin cossipuvun väsääminen. Pukuja tulee minulle tällä kertaa siis vain yksi kappale ja kyseessä on nuorempi versio Sinbadista.

Lähdekuvien metsästäminen oli jo perin hermojaraastava homma sinänsä, sillä kyseistä asua ei nähdä sarjassa kokonaan (saatika sitten väreissä) oikeastaan kertaakaan. Yllä olevat neljä kuvaa ovat ainoat canon-lähdekuvat jotka onnistuin kaivamaan esiin tästä versiosta. Hommassa on sekä hyvät että huonot puolensa: canon-kuvat ovat jokseenkin epäselviä ja yksityiskohdat vaihtelevat kuvasta toiseen mutta toisaalta kun ei ole olemassa mallia jota noudattaa pikkutarkasti, omalle luovuudelle jää enemmän tilaa.

Tähän hätään ei ole WIP-kuvia tarjolla, sillä kaikki on erittäin ihanasti ja kauniisti kesken. Minulla on hommattuna materiaalit kaikkeen paitsi paitaan (siihenkin olen tosin tehnyt jo kaavat + lakanakangaskokeiluversion), enää pitäisi vain olla ahkera ja hoitaa kaikki kasaan. Kengät, korvakorut, sormukset ja housut ovat valmiina, samoin vanhemman Sinbadin peruukki jota pitää vähän stailata. Liivi (Tsunaden paidasta muokattu/paranneltu) on melkein ja ruskea nahkavyöasia kiinnityssysteemiä vaille valmis. Sinbadin/Sinbadin isän miekka on muotoonsa sahattuna ja odottelee nyt uutta putkilollista Pattexia. Oikeastaan siis vain takki ja paita ovat vielä täysin lähtökuopissaan mutta niiden parissa tuleekin todennäköisesti sitten vierähtämään hetki jos toinenkin. Tekee mieli itkeä jo pelkästään ajatellessa sitä että joudun kaavoittamaan nuo mystiset tuplatimanttihihat sekä keksimään omasta päästäni nuo takin koristekuviot, sillä lähdekuva ei auta asiaa oikeastaan yhtään.

Turha tässä on kuitenkaan ulista -- itsehän minä tämän puvun valitsin vähäisistä lähdekuvista huolimatta. Mikäli vain saan kyseisen kostyymin ajoissa kasaan lempihahmon cossaamisen ihanuus todennäköisesti hyvittää kaikki hermoromahdukset, itkuparkusurut sekä harmaantuneet hiukset. Tampere-talo syksyisine ympäristöineen sopii hyvin Sinbadin nuoruudenseikkailujen ikuistamiseen ja hyvää seuraa ynnä ohjelmaakin on luvassa. Pitää vain purra hammasta, suunnata kangaskauppaan ja kahlita toinen jalkaterä paininjalkaan niin että valmista tulee varmasti hyvissä ajoin.