Likaisia, räkäisiä, märkiä kulkukoiria

Viime viikonloppuna kuvailtiin siis DOGSia. Oli mukavaa päästä taas kuvailemaan tutun kaveriporukan kanssa, ja vaihtelukin tuntui virkistävältä kun sarjana oli tällä kertaa jokin muu kuin Persona. DOGS on tässä reilun vuoden aikana vienyt sydämeni ihan vaivihkaa ja kuuluu tällä hetkellä ehdottomiin lempisarjoihini; ei siis ihmekään että photoshootin aikana sarjaan liittyvät tuntemukset olivat aika pinnassa.

Ennen kuin aloitan vuodatukseni kuvauskeikastamme, saatte lukea vähän viime päivityksestä tutun Keppi-kunin kuulumisia. Kuten viime postauksen lukeneet hyvin tietävät, minulta paloi proppu hyvin pian Bishopin kepin/miekan kanssa. Olin päätynyt ratkaisuun joka säästi hermojani hetkeksi mutta näytti poskettoman rumalta ja olin sen vuoksi useammankin päivän alamaissa. Tunsin ottaneeni aimo harppauksen taaksepäin cosplayurallani enkä uskonut pääseväni ikinä ylös alemmuudentunteen suosta. Mutta sitten.

  

En tiedä mitä tapahtui, mutta jotenkin onnistuin psyykkaamaan itseni repimään kepin osaset irti toisistaan ja aloittamaan lähes alusta. Tässä vaiheessa puuosat olivat jo varsin kärsineitä, mutta kehittelin mielessäni jo varasuunnitelmia mikäli uudelleenkokoaminen olisi niille liikaa. Takaraivossa kyti vain yksi ajatus; tällaiseksi en voi proppiani jättää. Suunta oli vain ja ainoastaan eteenpäin; mitään muuta en aikonut hyväksyä. Kävin valkoisen keppiosan kimppuun puukko ja saha aseenani ja sahasin teräosalle pienen loven. Tungettuani terän loveen iskin kiinnikkeeksi pari naulaa jotka ihme kyllä eivät saaneet puuta halkeamaan niin kuin olin pelännyt. Tämän jälkeen oli vuorossa lisää askartelumassan kanssa väkertelyä.

Karvalankamatto, ehkä paras askartelualusta ikinä. Ubs.

Onneksi kepissä oli tuo, um, mikä nyt ikinä onkaan (hopeinen härpäke); sen avulla pystyi peittämään naulat ja puuosien kärsimät vahingot. Ja ei kun miljoona kerrosta gessoa ja uudet maalit päälle. Maalasin uudestaan myös tuon ruskean osasen sillä se oli hieman ottanut osumaa Shiroconin aikana. Tämän jälkeen oli vuorossa huotran tekeminen, mutta kyseisestä operaatiosta minulla ei valitettavasti ole kuvia. Lähdekuvien mukaan huotran tulisi kätkeä miekan terä ja olla samalla valkoisen keppiosan paksuinen, mutta kohtauksessa jossa Bishop ensi kertaa vetää miekan terän esiin, on terä huomattavasti leveämpi kuin keppiosa. Sprölölöö. Koska käyttämäni terä oli keppiosaa leveämpi, myös huotrasta tuli pikkuisen keppiosaa leveämpi. Lopputulos näytti kuitenkin ihan suhteellisen hyvältä. Huotran kokosin sellaisista "laatumateriaaleista" kuin talouspaperirullista, kontaktiliimasta, kontaktimuovista, gessosta ja maalista. Kontaktimuovi peitti mukavasti paperirullien liitoskohdat ja sen päälle oli hyvä vedellä lukuisat kerrokset gessoa. Itse shootissa huotralle tosin tapahtui jotain mielenkiintoista; ilmeisesti runsaan kosteuden ansiosta siihen ilmestyi halkeamia ja ryppyjä. Shootissa tämä ei haitannut, mutta mikäli aion Bishopia vielä jossain välissä cossata on minun väsättävä uusi huotra. Eipä se kyllä mitään haittaa, saanpahan lisäharjoitusta miekkojen tekemisen suhteen.

Se kepistäni ja sitten ihan itse shootista. Liikuimme Kuopion sateisessa säässä neljän ihmisen voimin; tiimissämme olivat wanhat tutut claire, YO, novadille ja minä. Shoottia oli suunniteltu jo pidemmän aikaa, mutta vasta paria päivää ennen H-hetkeä tajusimme että hupsista, olimme buukanneet shootin pyhäinpäivälle eli ajaksi jolloin lähes kaikki on kiinni. Pitäydyimme kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa myös huolimatta siitä, että Forecan sivut lupailivat pelkkää sadetta koko lauantaipäiväksi. Tämä ennustus myös osui oikeaan ja lauantaipäivä menikin rämpiessä sateenvarjojen kanssa ja kengät kurassa pitkin Kuopion lähes autioita katuja. Pyhäinpäivästä johtuen sopivien kuvauspaikkojen löytäminen osoittautui haasteelliseksi, sillä kaikki ostoskeskukset, parkkihallit jne. olivat visusti kiinni. Onneksi muutama sopiva paikka lopulta löytyikin ja pääsimme vihdoin leikkimään kovaksikeitettyjä kulkukoiria. Heinea cossaili novadille ja Badouta claire, itse olin tosiaan Bishop. YO kuvaili onnistuneesti, kiitokset tästä.

Oma miekka kädessä oli aika voittajafiilis.

Ihka ensimmäinen kuvauspaikkamme oli loppukesän P3-shootista tuttu "Tartarus" eli satamasta löytynyt lava, joka palveli hyvin tälläkin kertaa. Sieltä kiersimme eräälle "syrjäkujalle" (eli Valmismatkojen liikkeen eteen :__D) ja kiinalaisen ravintolan kautta rautatieaseman tunneliin. Kurja keli pakotti tietynlaiseen luovuuteen ja sopivan paikan löytyessä kuvia räpsittiin paljon. Rautatieaseman tunneli oli sopivan urbaani, valaistu ja suhteellisen lämmin, plus siellä pystyi heilumaan pyssyjen kanssa lähes huoletta. Valitettavasti hupi loppui lyhyeen erään, öh, laitapuolen kulkijan ilmestyessä ruinaamaan meiltä tupakkaa ja selittämään siitä miten melkein pääsi taidekouluun. Jouduimme jättämään rakkaan kuvauspaikkamme kiireesti ja vähin äänin, ja hyiseen ja loskaiseen ulkoilmaan astuessa fiilikset eivät suoranaisesti olleet katossa. Tämän jälkeen meitä kuitenkin kohtasi uskomaton onnenpotku; pääsimme nimittäin kuvaamaan ja kuivattelemaan Kuopion tuomiokirkkoon. (Nyt joku blogiani salaa lukeva kukkahattutäti nyrpistää nenäänsä ja valmistautuu aloittamaan huikean paskamyrskyn epäkunnioittavasta käytöksestä, joten tämän estämiseksi totean vain että meillä oli kirkossa läsnä olevan suntion lupa ja käyttäydyimme varsin siivosti kaikki. Emme siis loikkineet pitkin penkkejä toisiamme kuivanaiden tai tanssineet Gangam Stylea saarnastuolin edessä.)

Lyhyesti sanottuna: en ole cossaajan urallani kokenut ikinä mitään vastaavaa. Hyvä etten itkuun purskahtanut kävellessäni Bishop-cossissani pitkin kirkon käytäviä kuoromusiikin soidessa taustalla; olin vain niin onnellinen ja tyytyväinen ja koin uskomattomia samaistumisfiiliksiä hahmooni. Bishop-cossaajana (ja uskovaisena, köh) kyseinen kuvaustuokio lämmitti sydäntäni suuresti; lähes autenttisessa ympäristössä oli kiva himmailla ja otetuista kuvistakin tuli varsin muikeita. Tunnelma kirkossa oli vain niin... lämmin ja harras ja gjaklsgjalh. En melkein vieläkään voi uskoa että oikeasti pääsimme sinne kuvaamaan. Näin jälkeenpäin minua jopa vähän hävettää onnellinen virnuiluni ja lapsenomainen intoni mutta no, A) kaatuneen maidon perään on turha itkeä ja B) moisen voi pistää myös Ernestiin Bishopiin samaistumisen piikkiin.

novadille kuvasi, minä editoin vähän.

(Leikitään nyt että tuossa Raamatussa on pistekirjoitusta.)

 Liian pian kirkko alkoi täyttyä messua seuraamaan tulleista ihmisistä ja jouduimme poistumaan vaivihkaa väkijoukon tieltä. Ei makeaa mahan täydeltä, niinhän se sanonta menee. Onneksi noista hetkistä jäi käteen muistikortillinen valokuvia ja etenkin hyvät muistot. Ainakin itselleni kirkkoreissu oli aika lailla kuvaussessiomme kohokohta. Koko photoshootista jäi muutenkin todella positiiviset fiilikset, mutta mitä muutakaan voi odottaa kun kuvailee tutulla kaveriporukalla ja cossailee rakkaita hahmoja. Kiitokset siis vielä kaikille mukana olleille (paitsi ehkä sille spurgulle). Kaivan varmasti vielä jossain välissä Bishopin tuolta komeron perukoilta ja käytän sitä. Näin vähään en kyllä lempihahmoni pukuilemista jätä!

Myöskin; huomasin tuossa äsken että blogillani on jo 50 lukijaa.

Kiitokset kaikille jotka ovat aivoituksiani jaksaneet seurata!

 

"Minun pasatainoni on jotenkin epäkunnossa."