Spurgun seikkailut kauppakeskusconissa & kun motivaatio lässähtää rakkaan hahmon kohdalla

Päädyin sitten Katsudoconiin.

Vielä noin kuukausi sitten olin sitä mieltä että noin pieneen kauppakeskusconiin ei ole ajan, rahan ja jaksamisen kannalta mitään järkeä lähteä täältä asti. Sitten Persona-ryhmäläisemme päättivätkin lähteä coniin ja paikalliset kaverini tarjoutuivat majoittamaan minut, minkä ansiosta sitten päätin pakata laukkuni ja tehdä Shinjin hirmuisella kiireellä valmiiksi conia varten. Ranneketta ei kukaan porukastamme ostanut, sillä ohjelmassa ei ollut mitään kiinnostavaa ja ohjelmanumeroiden peruuntuminen viime hetkellä ei suinkaan rohkaissut meitä pyörtämään päätöstämme. Lauantaipäivä menikin sitten mukavasti photoshoottaillessa, kavereita tavatessa ja syödessä; sunnuntaina vain käväisimme conpaikalla nopsasti ennen linja-autoni lähtöä. Täytyy sanoa, että kunnon confiilistä tapahtumasta ei tullut enkä toisaalta ollut sellaista odottanutkaan. Kuten Kyuu jo conin palauteketjussa totesikin: "Katsudoconin ensimmäinen vika / ominaisuus on, että se ei ollut coni, vaan kauppakeskuksen animeteemapäivä. Kun sitä käsittelee sellaisena, se myös tuntui paljon paremmalta." Minulla oli todella hauska viikonloppu, mutta se ei johtunut itse Katsudoconista. Reissu Jyväskylään ei tuntunut pelkältä conreissulta vaan siltä, että tulinpa tässä nyt tapaamaan ystäviä, viettämään rennon viikonlopun ja vähän hyppelehtimään cossi päällä valokuvia varten. Parasta päätöksessä pitää con kauppakeskuksessa oli ehdottomasti se, että kaupat, ruokapaikat yms. olivat kerrankin todella lähellä. Oli itse "conalueellakin" kiertely ihan hauskaa ja myyntipöytien tarjonta sekä kuvauspalvelu tulivat positiivisena yllätyksenä. Uskon silti, että jos olisin lähtenyt kirkkain silmin conittamaan olisin pettynyt pahasti.

Se yleisfiiliksistä, sitten vähän cossistani. Olin sitten taas syönyt sanani ja aloittanut jälleen kerran cossin jonka tärkein osa oli herrainkauluksella varustettu takki. Toiset haksahtavat kerta toisensa jälkeen viinaan tai kermaleivoksiin, minä näköjään herrainkauluksiin. Tällä kertaa urakka ei ollut aivan niin paha kuin aiemmin kiitos Penguin Drum -cosseja vääntäessä opittujen niksien, mutta melkoista tervanjuontia koko takin tekeminen silti oli. Viimeinen viikko ennen itse tapahtumaa oli varsin stressintäytteinen. 48 tuntia ennen conia puvusta puuttui kenkien maalaus, pipon tuunaaminen, toisen nappirivistön tekeminen, hihojen + helman huolittelu, hihojen (teko)nahkaremmien kiinnitys sekä "niittien" (gessottua ja maalattua askartelumassaa) kiinnittäminen uudelleen kuumaliiman petettyä pahemman kerran. Oli hetkiä joina aivan oikeasti harkitsin koko projektin hylkäämistä ja puvun survomista roskikseen.

Yleensä olen sinnitellyt karmivien kaulusten ja muiden hirmuisten härpäkkeiden keskellä silkan hahmorakkauden voimalla, mutta jostain syystä tällä kertaa se ei riittänyt. Shinjiro on minulle rakkain hahmo Persona 3:ssa ja samaistun häneen suuresti, mutta edes mielikuvat valmis cossi päällä hyppelehtimisestä eivät onnistuneet sammuttamaan sitä vihaa jota koin pukua kohtaan sitä väsätessä. Viimeisen viikon aikana en edes jaksanut enää kunnolla välittää huolellisuudesta tai mahdollisimman autenttisesta lopputuloksesta vaan humpsahdin "no vähän sinnepäin" -vaihteelle. En edes kehtaa mainita erikseen niitä miljoonaa asiaa jotka jätin siistimättä/hoitamatta kunnolla. Kuvissa niitä ei tosin voi (onneksi!) havaita, mutta luonnollisesti puvun tekijä itse tietää kaiken sen mikä on pielessä otosten ulkopuolella. Alun perin tein Shinjiron jotta voisin käyttää sitä photoshoottien lisäksi myös vähän isommissa coneissa, mutta saa nähdä tuleeko siitä mitään. Kengät ainakin kaipailevat uutta maalikerrosta ja pari muutakin asiaa on enemmän tai vähemmän rempallaan.

Protagonistina rollingay ja Mitsuruna seitikki-hime, kuvaajan nimeä en valitettavasti saanut tietooni.

Persona 3 -ryhmämme kutistui varsin pieneksi juuri ennen conia, joten vedimme sitten kolmistaan. Shoottimme oli minulle yksi koko reissun kohokohdista ja kuvasaldoakin kertyi varsin mukavasti. Forumin läheltä löytyi yllättävän hyviä kuvauspaikkoja (kiitos tästä rollingaylle) joissa sitten seikkailimme ja poseerasimme urakalla. Pysähtyipä yksi vähän vanhempi naisihminenkin vaihtamaan muutaman sanan kanssamme ja ihailemaan protagonistimme "hiuksia". Myös hetket kuvauspisteellä olivat varsin hilpeitä.

 Kuvauspisteen kuvia katsellessa en voinut olla tekemättä erästä havaintoa. En tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa, olihan Joutsenprinsessa yksi lempileffoistani pienenä.

"Älkäähän nyt, ei nämä satuta."

Sepä siitä. Nyt kun maailman stressaavimman/hirveimmän takin väkertäminen on vihdoin ohi, taidan ihan rauhassa ottaa vähän aikaa rennosti. Seuraava projekti minulla on jo työn alla, mutta siitä en paljasta ihan vielä mitään siltä varalta että teen taas Mask*DeMasquet. Tai no, sen verran lipsautan että pukuun kuuluu koristeellinen miekka joten olen virallisesti työstämässä ensimmäistä "kunnon" aseproppiani. Tästä kuitenkin lisää tuonnempana mikäli motivaationi vielä kantaa. Kirjoittelemisiin!