"Anteeksi, en nähnyt!" eli sielunpaimenena Shiroconissa

Öööööäää. Sinnehän se Shiroconkin katosi, oikein viuhahti huimaavalla vauhdilla. Yli puoli vuotta sitä oli porukalla valmisteltu ja stressitasot olivat etenkin viimeisen viikon aikana yli 9000. Pikkiriikkisessä, kotikutoisessa conissamme oli ihan hauska fiilis, mutta henk. koht. viehätyn itse enemmän isommista tapahtumista. Oma päiväni meni juoksennellessa paikasta toiseen kaavunhelmat liehuen; toimin tosiaan vänkärivastaavana, yhtenä cosplaykisan tuomareista, toisena cosplaydeitin juontajista sekä luennonpitäjänä. Havahduin conin loppupuolella siihen, etten ollut syönyt aamuyhdeksän jälkeen mitään. Multitasking, GO. Loppujenlopuksi tapahtumassa oli varsin mukavaa ja asiat pelittivät ainakin suurimmaksi osaksi. Tekniikan kanssa oli jonkinasteisia ongelmia, vänkäreille ei lupauksesta huolimatta oltu tehty käsinauhoja (joten askartelin heille "hienot" kartonkiset nimilaput) ja tanssimatot puuttuivat kokonaan (tämä oli informaatiokatkoksen sekä oman hölmöyteni syytä). Cosplaykisan osallistujamäärä oli vielä conin alkaessakin varsin vähäinen joten ravasimme cosplayvastaava avialan kanssa ympäri conia bongaamassa hienoja pukuja kisaan. Tuomarointi oli ihan hauskaa puuhaa tuttujen tuomareiden kanssa ja siitä jäi positiiviset fiilikset. Kisaajia tosin taisi jännittää, eikä ihmekään kun tällainen hämärä mustapukuinen hiippari kävi kepin kanssa nyplimässä helmoja ja kyyläämässä saumoja. :'D

Kisan jälkeen ei ollut paljoakaan aikaa kun meidän, deitin juontajien, piti jo juosta infoamaan osallistujia. Itse deitti meni ohi hyvin nopeasti enkä muistanut "lavalla" olemisesta sen jälkeen juuri mitään, mutta kaverini kuvaama video palautti nuo hetket mieleeni varsin nopeasti. Bishopina oli luvattoman hauskaa juontaa ja heittää hyvin huonoa läppää, ja omasta mielestäni suoriuduin astetta paremmin kuin vuosi sitten. Oli haastavaa tasapainoilla sillä hienolla rajalla, joka kulkee hahmouskollisuuden ja höhlän huumorin välissä; en halunnut tehdä minulle rakkaasta hahmosta pelkkää kävelevää kirkkoon liittyvien vitsien sarjaa, sillä sellainen Bishop ei tosiaankaan ole. Viimevuotiset juonnot Grellinä olivat huomattavasti helpommat sillä hovimestari-Grell on lähinnä huumorihahmo. Bishop taas on oikeasti cool ja vakavasti otettava hahmo, ja liika höhöttely olisi mielestäni pilannut tämän vaikutelman. Deitin osallistujat olivat loistavia ja juontajaparini tälläkin kertaa aivan hulvattoman hyvä improamaan ja viihdyttämään yleisöä. Edes mikrofonien johdot eivät onnistuneet pilaamaan asioita. Jos jotakuta kiinnostaa niin deitin pätkiä löytyy tästä videosta alkaen sitä mukaa kun jaksan niitä latailla.

Niin, Bishopiahan minä siellä cossailin. Sanat eivät oikeastaan riitä ilmaisemaan niitä tuntemuksia jotka liittyvät kyseiseen cossiin. Bishop on hahmona täyttä parhautta sekä niin rakas että olen vieläkin ihan samaistuneena ja fiiliksissä. Kuten jo viime postauksessa totesin, en keksi oikeastaan mitään suurempaa valituksen aihetta tämän puvun osalta. Kaikki oli suhteellisen siistiä ja kesti kasassa (lukuun ottamatta vetoketjua jonka ommel meinasi lähteä purkautumaan, mutta hyvin asetettu hakaneula onneksi pelasti tilanteen). Peruukki nyt meni takkuun tuon tuostakin koska no, pitkät peruukit. Niiskuneiti ja kampa kyllä kulkivat tiiviisti mukana ja moni kaverini päätyi vähän väliä siistimään peruukkiani jotenkin. Kiitokset siitä. Jännin pukuun liittyvä elämys oli kyllä ehdottomasti herra Rammsteinerin lasimaalilla ruskeista mustiksi värjätyt lasit linsseineen, sillä niiden läpi ei oikeasti meinannut nähdä yhtään mitään. Kirkkaassa valossa vielä pystyin jotenkin katselemaan ympärilleni mutta vähänkin varjossa kaikki pimeni; jouduin vähän väliä kurkkimaan lasien yli tai ali. Pahoilta onnettomuuksilta säästyttiin mutta olin parikin kertaa kävellä vahingossa päin jotakin tai jotakuta. Kävelykeppi (kirpparilta ostettu, vähän sahalla modattu, gessottu ja maalattu) auttoi suunnistuksessa vain hiukan mutta sitä oli ihan hauska kantaa mukana. Conin jälkeen oli jo vähän orpo olo ilman sitä.

Parilla kaverillani ja minulla piti olla DOGS-ryhmäcosplay Shirossa, mutta kyytiongelmien vuoksi homma muuttuikin sooloiluksi. Vähän harmitti, mutta ehkä tulevaisuudessa saamme ryhmän vihdoin kasaan. Puolen minuutin kävelymatkan päässä conpaikalta sijaitseva tuomiokirkko onneksi nosti vähän fiiliksiä. Sisäkuvat olisivat olleet eeppisyyden huipentumia, mutta kiire ja oma arkuuteni tulivat tielle ja pysyimmekin sitten visusti ulko-oven tienoilla. No, ehkä vielä joskus. Kuvaajana toimi aviala.

"Hei täällä on joku hämärä kellari!"

Bishop ei kyllä saa missään nimessä jäädä komeron perukoille pölyttymään vaan haluan ehdottomasti käyttää sitä vielä jossakin "kunnon" conissa, tai jos sellaista tilaisuutta ei tule niin photoshootissa nyt ainakin. (Vink vink, kaikki DOGS-cossaajat.)

Se Shiroconista, parin viikon päästä nokka kohti Jyväskylää ja Katsudoconia. Siellä debytoin Shinjin mikäli hyvin käy eikä palava vihani kauluksia kohtaan onnistu tuhoamaan kaikkea.