Liika on liikaa

Muistatteko sen uudenvuodenlupauksen jonka tein viime joulukuussa? Jos ette, lupasin tehdä vähemmän pukuja tänä vuonna ja keskittyä laatuun sen sijaan. Vielä alkuvuodesta olin hirmu tosissani asian suhteen, mutta entä nyt? No.

Minä kun lasken tämän vuoden pukujani.

Asianlaita palautuu mieleeni tämän tästä ja etenkin cossinteon lomassa. Usein tulee mietittyä, olisiko cossi X Y kertaa paremman näköinen jos en olisikaan aiemmin tehnyt cossia Z vaan käyttänyt kaiken ajan cossiin X. Eihän sitä toisaalta voi tietää, mutta tulee sitä silti mietittyä. Tänä vuonna olen ollut erityisen holtiton ja tuntuu, että minulla on ollut jatkuvasti kiire saada jokin puku valmiiksi. Tällä hetkellä elämäni on muutenkin aika kiireistä, sillä normaalin elämän lisäksi minun pitäisi saada valmiiksi kaksi pukua Traconiin (kyllä, päätin että on hyvä idea tehdä toinenkin uusi puku sinne ":)"), korjata yksi vanha, harjoitella Traconin esityskisaa varten ja tehdä lisäksi kandidaatintutkielma loppuun. Välillä sitä kieltämättä miettii, että onko tässä nyt mitään järkeä.

Tämä herra tulee kolmanneksi cossiksi Traconiin koska hahmorakkaus.

Cossimäärän paisumista on tapahtunut toki ennenkin; jos oikein muistan niin viimeksi vuonna 2014 tekemieni pukujen määrä karkasi käsistä paljon suuremmaksi kuin olin odottanut. Joten miksi käsittelen tätä aihetta juuri nyt?

Sen kummemmin ko. anonin tarkoitusperiä ynnä muita analysoimatta totean vain, että nuo kommentit pistivät miettimään. Tosiaan, miksi olen taas tekemässä uutta pukua kun entisiäkin on kesken ja vaikka lupasin itselleni viime vuoden lopussa että tänä vuonna hillitsen vähän menoa? Tiedän varsin hyvin, että mitä enemmän cosseja, sitä vähemmän aikaa yksittäistä pukua kohden, ja että se saattaa helposti johtaa huonompaan laatuun kuin kaikessa rauhassa tehdessä. Olen jatkuvasti epävarma puvuistani ja haluan kehittyä paremmaksi cossajaksi, joten miksi teen tätä itselleni?

Tässä syy.

Minulla on pari vuotta sitten todettu keskivaikea masennus jota hoidetaan lääkkeillä ja terapialla. Olen ihan sujut asian kanssa sillä se on tätä nykyä osa arkipäivää, eikä useimmiten estä minua toimimasta "normaalisti" eli käymästä yliopistolla tai ruokakaupassa tai tapaamasta ihmisiä. On kuitenkin hetkiä, jolloin masennus imee sekä jaksamisen että ilon kaikesta tekemisestä, ja välillä kaikki tuntuu ihan turhalta. Tässä kohdassa cosplay kuitenkin tulee mukaan kuvioon; tällä hetkellä cosplay on aika lailla ainoa harrastus/aktiviteetti josta saan hyvää mieltä ja piristystä siinä määrin, että masennus väistyy ainakin hetkellisesti. Cosplay on minulle se kaikista tärkein harrastus, ja se on tuonut elämääni paljon hyvää. Aloitin harrastuksen yläasteteininä joka vihasi koulun käsityötunteja sydämensä pohjasta, ja nyt taas rakastan ompelua. Olen saanut cosplayn myötä hirmuisesti hyviä ystäviä ja elänyt aivan mahtavia hetkiä. En edes halua ajatella millaista elämäni olisi tällä hetkellä ilman cosplayta ja, no, animea ja mangaa ylipäätänsä.

En väitä, että masennus jotenkin oikeuttaisi itsehillinnän puutteen tai laiskuuden pukujen teon suhteen. Totean ainoastaan, että teen paljon pukuja, koska tulen siitä onnelliseksi. Moni cossi (erityisesti tänä vuonna) on saanut alkunsa ryhmä- tai paricossista, enkä ole halunnut kieltäytyä mahdollisuudesta cossata yhdessä kavereiden kanssa, sillä se on aivan parasta. Monet ex tempore -päätetyt ja lyhyellä aikavälillä toteutetut puvut taas ovat lähtöisin Innostuksesta Isolla I:llä eli superrakkaasta hahmosta tai sarjasta. Cosplaypuku on minulle osoitus ihmisen mielenkiinnonkohteista -- kun valitsen tietyn hahmon, on kuin huutaisin muille conikävijöille "katsokaa, tästä minä tykkään, tämä on minun laumani!". Kaikki eivät toki valitse pukujaan tällä perusteella ja se on täysin OK; ihmisiä ja motiiveja on erilaisia. Oma motiivini on kuitenkin se, että haluan jakaa suosikkisarjojani ja hahmojani koskevan rakkauden muiden kanssa ja osoittaa sen cosplayn kautta. Teen siis uusia pukuja silloinkin kun se ei ole varsinaisesti järkevää, sillä saan siitä iloa ja motivaatiota. Rauhallisemmalla tahdilla saisi tietysti aikaan parempaa jälkeä, mutta en silti tee pukujani vasemmalla kädellä hutiloiden vaan pyrin aina tekemään parhaani senhetkisten mahdollisuuksien mukaan.

Tiedän kyllä, että rajan on mentävä jossain; aika, rahat ja jaksaminen eivät vain yksinkertaisesti riitä äärettömiin. Ei ole mitään järkeä uuvuttaa itseään harrastuksella, jonka tarkoituksena on olla mukavaa. Cosplayurani aikana on ollut hetkiä, jolloin puku X on pitänyt siirtää hamaan tulevaisuuteen yllättävien ongelmien kuten sopivien kenkien löytämisen vaikeuden tai jonkin puvun osan rikkoutumisen takia. Nämä hetket ovat muistutus siitä, ettei maailma kaadukaan vaikka puku ei tulekaan valmiiksi silloin kun alunperin piti, ja ne on erittäin hyvä pitää mielessä. Yksi cosplayn hyvistä puolista onkin se, että siitä vastaa lähinnä itselleen; jos jokin ei huvita juuri nyt, sitä ei ole välttämätöntä tehdä juuri nyt, ja päinvastoin. Teen tällä hetkellä paljon cosseja yksinkertaisesti siksi, että minua huvittaa ja tulen siitä iloiseksi. Mikäli joskus tulee hetki, jolloin loppuunpalaminen uhkaa, tiedän osaavani viheltää pelin poikki. Nyt ei kuitenkaan tunnu siltä, joten annan mennä vaikka järkevämpää olisikin tehdä vähemmän pukuja ja panostaa laatuun.