Naamakarvoja ja ruusuja Yukicon 2.0:ssa

"Pitkästä aikaa ihan uuteen coniin", ajattelin tyytyväisenä suoriuduttuani hermojaraastavasta kamppailusta aikaa vastaan, jota Yukiconin lipunmyynniksikin kutsutaan. "Uusin" conini ennen Yukiconia oli Mimicon, joten tuntui virkistävältä päästä aivan tuntemattomaan conpaikkaan paikkakunnalle, jossa olen käynyt ehkä kerran elämässäni. Olin kuullut paljon positiivista palautetta viime vuoden Yukiconista, joten en malttanut odottaa tätä hehkutettua tapahtumaa, jonne halusivat Kaikki.

Ehkä sen takia olinkin hieman pettynyt Yukiconiin kokonaisuutena. En missään nimessä kadu sinne lähtemistä, mutta molempina päivinä tuntui, että odotukseni olivat olleet liian korkealla. Minulla on erittäin harvoin tylsää coneissa, mutta Yukiconissa sekin tuli koettua pitkästä aikaa. Ohjelmaa oli toki reilusti, mutta minua kiinnosti lähinnä cosplay-ohjelma, jota kävinkin seuraamassa. Bravery Default -luennolle olisin mennyt, jos olisin pelannut (tai edes omistaisin) kyseisen pelin, mutta nyt spoilerivaara piti minut loitolla. Lauantainen cosplaykisan myöhästyminen sai hermot hieman kireälle, mutta ihmisiähän conien järjestäjätkin ovat, enkä käy moittimaan heitä sen enempää. Onneksi kisat olivat innostavia ja viihdyttäviä niin lauantaina kuin sunnuntainakin. Kisojen ja yhden cosplayluennon lisäksi Yuki-lauantai ja -sunnuntai menivät osaltani lähinnä paikasta toiseen haahuillessa, shootatessa ja ystävien kanssa hengatessa. Haahuilua tuli harrastettua keskivertoconia enemmän, mikä tuntui välillä uuvuttavalta. Kuvia Yukiconissa tuli sentään räpsittyä melkoisesti. Minulla oli kerrankin uudet puvut molemmille päiville, ja uusien hahmojen kuvauttaminen tuntui mukavalta. 

Lauantaina cossasin Mikea ja olin sen vuoksi innoissani; onhan kyseessä sentään ehdoton suosikkihahmoni Shingekistä heti Erwinin jälkeen. Koska cossi oli jo 90-prosenttisesti valmiina (jopa peruukki on sama kuin Erwinissä) ennen kuin olin edes päättänyt cossata kyseistä hahmoa, ei sen valmistaminen tuottanut päänvaivaa. Ainoastaan sopivanväristen partakarvojen löytäminen meinasi käydä haasteesta, mutta loppujen lopuksi päädyin saksimaan karvat omista hiuksistani -- hyötykäyttöä kuiville latvoille! Kävi tuuri ja väri oli cossiin juuri sopiva, ei liian tumma eikä vaalea. Olin supertyytyväinen Mike-meikkeihini, mikä on erittäin harvinaista. En tiedä näkyykö se hyvin kuvissa, mutta mielestäni sain muokattua nenääni varjostuksilla niin, että se näytti varsin komealta ja hahmolle sopivalta. Tätä cossia voisi käyttää joskus vielä uudestaankin.

Kuvannut mae-rye.

tamucist kuvasi nämä kaksi.

Sunnuntaina oli Ib:n vuoro. Simppelein cossini pitkään aikaan, mikä teki ihan hyvää hermoille.Yllättäen vaikein osa puvun kasaamisesta oli valkoisen kauluspaidan löytäminen. Kun coniin oli enää muutama päivä eikä yhdeltäkään vanhan kotikaupunkini kirpputorilta löytynyt yhden ainoaa valkoista kauluspaitaa, aloin jo elätellä mieleässäni salaliittoteorioita. Kävin läpi myös perusvaatekaupat ja City-Marketin: ei mitään. Vasta Seppälän alennusmyynnissä lykästi, ja sain kuvissa näkyvän paidan puoleen hintaan. Peruukkia ei tarvinnut juuri stailata, kenkien maalaaminen oli helppoa ja sukatkin löytyivät valmiina. Ainoat ommeltavat osat olivat siis hame ja röyhelöhärsellys. Hameen kanssa minua vaivasi sama ongelma kuin viimeksi kun ompelin vekkihameen: pikapalttausnauha lähti huolellisesta silityksestä huolimatta irtoilemaan jo pukua sovittaessa, mikä tuhosi osan vekeistä. Aiemmin arvelin tämän johtuvan kankaasta, mutta enää en ole varma. Odotin nauhan tarttuvan puuvillakankaaseen paremmin kuin keinokuitukankaaseen. Saa nähdä tulenko ikinä ratkaisemaan tätä ongelmaa. Ongelmista puheen ollen: lauantain ja sunnuntain välisenä yönä koko Espoon peittänyt lumikerros ei ollut armollinen cossaajille vaan tuotti useammallekin conkävijälle kenkäongelmia, minulle mukaan lukien. Maalasin Ib:n kengät kangasmaalilla, joka on yleensä kestänyt huomattavasti akryyli- ja spraymaaleja paremmin, mutta lopulta vetinen sohjo turmeli osittain tämänkin maalin. Pitää ensi kerralla vaihtaa kengät vasta conpaikalla.

Minun ei tarvinnut pukuilla yksin, vaan ihana Okkun tuli minulle Maryksi. Meistä otettiin paljon kuvia ja saimme tosi ihania kommentteja, mikä piristi päivää.Tauluja conpaikalla ei pahemmin ollut, mutta saimme silti varsin loistokkaita ja galleriahenkisiä kuvia.

Ibi kuvasi meitä.

"Oi miten söpö pupu C:" Pelin pelanneet tietävät.

Kuvasaldon puolesta Yukicon oli siis oikein onnistunut, ja ainakin seura oli yhtä hyvää kuin aina. Saa nähdä osallistunko coniin ensi vuonna, se kun tuppaa olemaan hieman liian kaukana täältä päin. Seuraavaksi nokka kohti Frostbitea seuraavanlaisissa vermeissä:

Perjantain cossi on vielä täysin päättämättä, mutta mitään uutta en saa aikaiseksi. Voi olla että käytän silloinkin Sabrinaa, tai sitten otan mukaan jonkun kolmannen puvun. Ken tietää, mutta Keniltä ei kysytä. Sabrinan ja nuken peruukit ovat jo saapuneet, vielä pitäisi ommella itse asut. En ole koskaan ommellut nukenvaatteita, joten jonkinlainen haastehan tässä on edessä. Waver sentään roikkuu kaapissa valmiina eikä siitä tarvitse korjailla mitään, joten voin suunnata sunnuntain Fate/Zero-ryhmään kevein mielin. Frostissa tavataan, muistakaa passi tai henkilökortti!