Negaajat negaa ja minä olen negaaja

Olen turhautunut.

Ärsyttää, kiukuttaa, surettaa, harmittaa, potuttaa, mutta ennen kaikkea turhauttaa. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että minulla on takana seitsemän vuotta cosplay-harrastusta mutta olen vieläkin parantumattoman huono siinä. Olen harrastanut pienen ikäni aikana monia asioita kuten piirtämistä, kirjoittamista, animemusiikkivideoiden tekoa ja lentopalloa mutta loppujen lopuksi ne kaikki ovat jääneet syrjään cosplayn tieltä. Cosplay on minulle "the harrastus"; se harrastus jonka parissa kulutan eniten aikaa, se harrastus jolle annan kaikkeni, se harrastus jossa haluan olla hyvä ja jonka parissa tunnen olevani elementissäni. Tämä lieneekin juuri se syy minkä takia olen niin turhautunut. Kyllähän se vähän syö miestä, että joutuu pettymään itseensä harrastuksessa joka menee arvojärjestyksessä useimpien vapaa-ajan viihteellisten puuhastelujen edelle. Cosplayturhautumisessa on kuitenkin kaikista pahinta se tosiasia, että tästä turhautumisesta ei voi syyttää ketään muuta kuin omaa itseä. Minä itse olen syypää siihen etten ole hyvä cosplayssä. Minä itse, minä itse.

Ei ole olemassa mitään kiveen kirjoitettuja sääntöjä jotka määrittävät mitä tarkoittaa "olla hyvä cosplayssa". Meillä kaikilla kuitenkin lienee oma subjektiivinen näkemyksemme asiasta. Joku näkee kantajaansa isommat propit merkkinä hyvästä cosplaysta, joku toinen taas arvostaa lähes sataprosenttista yhdennäköisyyttä lähdekuvan kanssa ja jonkun kolmannen mielestä hyvä cosplay on mahdollista vain silloin kun kyseessä ovat pikkuvarpaista korvannipukoihin photoshopatut japanilaiscossaajat. Itse ehdin jo jossain vaiheessa todeta olevani omasta mielestäni oikealla reitillä kohti sitä mikä on omasta mielestäni hyvää cosplayta, mutta sitten vilkaisin vaatetelineessä roikkuvia viimeisimpiä pukujani ja koin suunnatonta halua polttaa ne kaikki. Mikä on vialla? Mikä on syynä siihen, että pukuni eivät saavuta sitä laatutasoa jolla haluaisin niiden olevan? Vastaus löytyy tämän blogipostauksen toisen kappaleen lopusta: minä itse. Ja koska tämä on minun blogini, aion nyt olla ällöttävän itsekeskeinen ja listata ne syyt joiden takia olen itse itseni tiellä kehittymistä estämässä.

1) En luota itseeni. En pysty luottamaan siihen, että puku jonka kaltaista en ole aiemmin tehnyt saattaisi luonnistua minulta. Tähän päivään mennessä en ole vieläkään tehnyt yhtäkään pyssyä, korsettia, katanaa tai kunnollista bootcoveria. Kun minulla ei ole kokemusta jonkun asian tekemisestä pelkään epäonnistumista niin paljon että kokeileminen saattaa hyvin helposti jäädä. Omalla mukavuusalueella on tolkuttoman helppoa pysytellä etenkin cosplayssa, jossa pienikin epäonnistuminen saattaa tarkoittaa monta kymmentä euroa maksaneen materiaalierän kelvottomaksi menemistä tai monen tunnin hikisen työurakan valumista hukkaan. Paremmaksi kehittyminen ja uusien asioiden oppiminen on mahdotonta jos ei edes yritä. Ja minähän en hevillä yritä. Olen onneksi päässyt yli siitä cossejani joskus vuonna 2010 vaivanneesta rutosta jonka aikana saatoin jättää jonkin osan kokonaan tekemättä mikäli en uskonut pystyväni tekemään sitä mutta täysin kuivilla en ole vieläkään.

2) Olen laiska. Viime aikoina olen muutaman kerran jaksanut tehdä uudelleen puvun osan joka ei ole ensimmäisellä yrityksellä miellyttänyt, mutta loppupeleissä olen lähes aina niin laiska etten jaksa korjata asiaa mikäli se edellyttäisi samaa urakkaa uudelleen. Esimerkiksi Sinbadin violetti bolero on luultavasti hirvein ja rumin vaatekappale jonka olen koskaan tehnyt kiitos tekemäni kaavoitusvirheen, mutta en sitten kuitenkaan vaivautunut tekemään uutta boleroa koska Eurokankaasta oli loppu se kangas jota olin käyttänyt ensimmäisellä yrityksellä. "Ei kukaan huomaa", "en kyllä jaksa tehdä tätä uudestaan" ja "ei sillä ole väliä, en osaa kuitenkaan tehdä parempaa" ovat varsin tuttuja ajatuksia minulle, ja niiden vuoksi etenemiseni tiellä kohti hyvää cosplayta on lähes olematonta.

3) En tunne materiaaleja enkä niiden työstämistapoja. Worbla, Wonderflex, solumuovi, polyuretaani, kanaverkko, vaneri, hartsi.. Siinä vain pieni esimerkki materiaaleista joista en tiedä vieläkään hölkäsen pöläystäkään vaikka pitäisi. Olen harrastanut seitsemän vuotta ja ainoat materiaalit joita osaan käyttää hyödyksi proppien tekemisessä ovat puu, softis ja ilmakuivuva askartelumassa. Tämä yhdistettynä arkuuteen kokeilla uusia asioita epäonnistumisen pelossa on mojova takaisku kehitykselle ja johtaa väistämättömään paikallaan junnaamiseen. Okei, olen vihdoin oppinut tekemään muutaman miekan ja korun, mutta niissäkin toistuvat jatkuvasti samat materiaalit ja kömpelöt tekniikat.

4) En osaa poseerata. Olipa valitsemani hahmo sitten söötti isosilmäinen taikatyttö tai viileääkin viileämpi salaperäinen uros poseeraan joka ikinen kerta aivan samoilla tavoilla. Ilmeiden suhteen olen vielä enemmän kärpässarjalainen; olen monesti huokaillut blogissani siitä miten en osaa enkä uskalla hymyillä cossikuvissa naamani leviämisen pelossa. Kun on tullut siihen tulokseen että oma naama näyttää hirvittävän kauhistuttavalta hymyillessä on vain niin paljon helpompi pitää pokerinaama kuvassa kuin kuvassa vaikka hahmon luonne vaatisikin aurinkoisuutta ja iloisuutta. Tästä olen perin harmissani, sillä mielestäni hahmolle sopivat poseeraukset kuuluvat hyvään cosplayihin ja ovat usein merkki siitä että cossaaja tuntee hahmonsa ja välittää siitä jollakin tasolla. Hahmolle sopivat ilmeet ja eleet välittävät kuvien katsojille haluttuja tunteita eivätkä jätä yhtä kylmiksi kuin "ihan kivat" kuvat joissa voisi poseerauksen perusteella olla periaatteessa mikä tahansa tietyn hahmotyypin edustaja. Valitettavasti se, että olen epävarma kasvoistani ja kehostani, heijastuu auttamattomasti cossikuviin ja antaa erittäin laiskan vaikutelman kun valokuvasta toiseen pystyy bongaamaan saman ilmeettömän ja elottoman poseerauksen.

5) Olen huono ompelussa ja kaikkeen siihen liittyvässä. Kiireestä johtunutta epäsiisteyttä, kerrassaan kammottavaa istuvuuden puutetta, pikaliimalla häthätää kasattuja osia, repsottavia langanpätkiä... Yksi cosplayn tärkeimmistä puolista, ompelu, on minulla edelleen täysin hakusessa. Ja se jos mikä sattuu syömään miestä. Vihaan kaavojen tekemistä ja etenkin niiden muokkaamista, sillä minulla ei ole minkäänlaista matikkapäätä enkä osaa kuvitella miltä lattialla möllöttävät kaavapaperinpalaset tulevat hyvässä lykyssä näyttämään ihmisen päällä. En ymmärrä mitä mikäkin kaavanmuotos saa aikaan. Teen vieläkin kaavoista liian isoja "varmuuden vuoksi", mikä aiheuttaa pienennysoperaation toisensa jälkeen ja maksaa useimmiten vaatteiden istuvuuden. Pukuni eivät yksinkertaisesti näytä hyvältä päälläni vaan ne roikkuvat ja pussittuvat milloin mistäkin, enkä sitten millään tajua miten asian voisi korjata. Ompelussa turhaudun todella helposti ja hoidan hommat "vähän sinne päin" sillä en älyä miten muutenkaan ne voisi hoitaa. Napinläpi tai herrainkaulus ei onnistu minulta kuin itsestään eikä usein edes ohjeen kanssa. Opin vasta viime vuoden kesänä mitä hyötyä vuorituksesta on.

6) En osaa meikata. Käytän arkena todella vähän meikkiä enkä tiedä mitä hyötyä on valokynästä, ripsien kihartamisesta tai aurinkopuuterista. Osaan tehdä jonkinasteisen eron nais- ja mieshahmon meikin välillä mutta siihen se sitten jääkin. En osaa tehdä riittävän erilaista meikkiä kahdelle eri naishahmolle tai kahdelle eri mieshahmolle. Erityisesti kasvojen miehistämiseen kuuluva varjostaminen on minulle vaikeaa ja johtaa herkästi epäesteettisiin läikkiin keskellä poskia.

7) Vertailen itseäni muihin. Ei ehkä niin suuri synti kuin nämä toiset, mutta ei siitä kovin suurta hyötyäkään ole. Olen vähän liiankin hyvä vertailemaan pukujani muiden cosseihin ja masentumaan virheistäni. Näiden seitsemän vuoden aikana on sattunut montakin sellaista tapausta että olen tukahduttanut haluni cossata hahmoa X koska joku on tehnyt hahmon "täydellisesti". Tietenkin niiden kaikista rakkaimpien lempihahmojeni kohdalla tämä ei päde, mutta mikäli hahmo on lähinnä tasoa "ihan kiva hahmo jolla on kiva puku" vertailu saattaa varsin nopeasti tappaa halun cossata kyseistä hahmoa. Olisi helppoa väittää että olen perfektionisti, mutta pukujeni laatu ei niin hyvä että voisin kyseistä väitettä hyödyntää.  

8) En vieläkään ole pystynyt tekemään parannusta näiden asioiden suhteen.

Kirjoitin jopa blogini otsikkokuvassa sanan "mediocre" "medicore" eli väärin.