Desu-shoottien satoa ja Sinbadin salat

No hupsista, lupasin pari postausta sitten kertoa the Desucon-postauksessa Sinbadin tekoprosessista mutta unohdinpa sitten coninjälkeisessä pöhnässäni sen. Ei hätiä mitiä, asia korjaantuu nyt ja saatte lisäksi vielä muutaman photoshoot-kuvan kaupan päälle.

Perjantaina kävin siis kuvattavana Kate-cossi ylläni ja kuvaajana toimi Milla Katajisto. (Muokkasin kuvista pois Desu-rannekkeet ja pari häiritsevää röpelöä hihanreunasta mutta muuten en lähtenyt näitä kuvia suuremmalti editoimaan.)

 

Katelle sopivien poseerausten keksiminen ei sinänsä ollut vaikeata mutta koska en ole luonnostani ihkupihku animetsiku huomasin näyttäväni varsin monessa kuvista aika naurettavalta. Sen kai siitä saa kun yrittää cossata 20-vuotiaana 3D-suomalaisnaisena 15-vuotiasta hypersöpöä 2D-tytyä. Onneksi niitä onnistuneitakin ilmeitä sattui löytymään joten ei mennyt ihan hukkaan tämä cossi. Pitää luultavasti harjoitella vähän "tyttömäisempää" meikkaustyyliä sekä poseerauksia seuraavaa neiticossia varten, moiset taidot ovat nimittäin vähän ruostuneet (mikäli niitä on ikinä ollutkaan) koska viime aikoina on tullut taas cossattua niitä yrmyjä/kesyilmeisiä miehenpuolikkaita.

Ja sitten Sinbad! Muistan miten vielä vuoden alussa ajattelin etten ikinä tulisi cossaamaan Sinbadia koska A) en ikinä osaisi tehdä pukuun kuuluvia proppeja ja B) Sinbadia on cossattu täällä Suomessakin varsin onnistuneesti mikä luonnollisesti hirvittää tällaista vertailuun taipuvaista ihmistä. Kuitenkin, vieraillessani ystäväni luona Kuopiossa tulimme jutelleeksi siitä miten kivaa olisi pitää Magi-photoshoot kesällä ja Sinbadin cossaaminen alkoi kuumotella varsin vahvasti. Käväisimme samana päivänä kirpparilla ja meitä kohtasi varsin ällistyttävä löytö, joka sinetöi varsin nopeasti päätökseni pukuilla Sinbadia.

Kuinka todennäköistä on löytää kirpputorilta pukuun lähes täydellisesti sopivat arabialaistyyliset tohvelit? Lähdekuvia etsiessäni huomasin Sinbadin asusteiden, myös kenkien, vaihtelevan kuvasta toiseen varsin paljon mutta koska suurin innoittajani tähän pukuun oli nelospokkarin kansi sopivat tohvelit kokonaisuuteen oikein hyvin. En muutenkaan pidä Sinbadin animeversiosta sillä siinä kuninkaan turbaani näyttää homssuiselta myssyltä ja turbaanin sulkakoriste vähintääkin epämääräiseltä ja materiaaleiltaan epäselvältä. Olen varsin tyytyväinen ratkaisuuni tehdä kunnon turbaani sulilla ja sujauttaa jalkaan nämä kirpparilta löydetyt tohvelit, olkoonkin että kyseiset tossut olivat tosiaan aivan liian pienet kävelemistä varten ja hiersivät nahkat irti pikkuvarpaistani.

Focalor-rannekoru oli Sinbadin koruista helpoin mikäli sormuksia ei lasketa. Lisäksi nautin tämän korun tekemisestä suunnattoman paljon! Oli hauskaa kokea onnistumisen elämyksiä propin kanssa ja todeta työn jälkikin vielä ihan kelvolliseksi. Rannekoru on tehty softiksesta, jonka päälle on liimattu tavallista puuvillakangasta, jonka päälle on ladottu kilokaupalla Erikeeperiä. Softis-kangas-Erikeeper-kombo oli helppo tehdä ja sillä sai aikaan sopivan kovan ja kestävän lopputuloksen. Suosittelen lämpimästi! Pylpyröiden keskusmötikät ovat askartelumassaa, jolla myös peitin softiksen epätasaiset reunat. Päälle gessot, spraymaali ja vähän mustaa akryyliväriä kolmiulotteisuutta tuomaan.

Kultaisen kaulakorun teko aiheutti muutaman harmaan hiuksen mutta eipä se nyt loppujenlopuksi kovin vaikeatekoinen ollut. Softista softiksen päälle, pohjana puuvillakangaskaistale. Gessoa ja maalia, lopuksi askartelumassasta väkerretyt jalokivet. Muutkin pukuun kuuluvat jalokivet ovat askartelumassaa sillä mukavuudenhaluisuuttani totesin resiinin liian kalliiksi/vaikeaksi työstettäväksi. Ehkäpä vielä joskus.

Kultainen rannekoru oli Focalorin asumuksen lailla aika simppeli ja mukava tehdä, mitä nyt helminauha lähti pikaliimasta huolimatta muutaman kerran irti. (Viimeisestä kuvasta puuttuu vielä helminauhaan kiinnitetty pisarnamuotoinen jalokivi.) Tämä koru valmistui samalla tavalla kuin ensimmäinenkin eli softiksen, Erikeeperin ja puuvillakankaan voimalla. Ensimmäisessä kuvassa näkyykin musta, kovettunut kangaspinta, jonka myöhemmin gessosin ja maalasin samalla tavalla kuin muutkin rannekorun osat. Tykkään tästä korusta ihan hirveästi, se on niin vinkeä kädessä ja näyttää "ihan oikealta" propilta. ;_;

Lopuista puvun osista minulla ei näemmä sitten olekaan WIP-kuvia vaikka niin kuvittelinkin. Johtunee mitä todennäköisimmin siitä että puvun kanssa tuli kiire ja kokosin isoa hopeista kaulakorua vielä photoshootin lähtöpäivänäkin. Sanaselityksen paikka siis. Hopeinen kaulakoru valmistui aika samalla tavalla kuin kultainenkin paitsi runsaamman hiustenhalkomisen ja itkupotkuraivareiden kera. Sormukset nyt melkein hoitivat itse itsensä, softista ja askartelumassaa vain. Miekka olikin sitten vähän haasteellisempi projekti sillä siinä käytin pohjana taas puuta. Kahvan veistelin kömpelösti askartelumassasta, samoin jalokivet. Jospa sitä ensi kerralla kokeilisi vihdoin vaikkapa Finnfoamia. Huotra hoitui samalla tavalla kuin Kyokon miekan kanssa eli liimatusta/gessotusta/maalatusta paksusta satiinista väsäämällä, ja miekan vyö oli alunperin eteisen lipaston laatikosta photoshootpäivää edeltävänä yönä epätoivoisten fiilisten vallitessa kaivettu äidin käsilaukun hihna. Turbaanin pyöräyttelin wanhan timeskip!Simon-cossini housukankaista ja pikaliimasin siihen sulat sekä massajalokiven. Ja peruukin stailaushan tosiaan oli ihanan, pelastava enkeli YO:n käsialaa. Sellaista.

Vain ja ainoastaan tätä kuvaa varten raahasin mukanani vilttiä koko lauantaipäivän.

Desu-lauantaina kuvautin siis valmista Sinbadia ja kuvaajana toimi Tytti Levänen. (Poistin kuvista jälleen Desu-rannekkeet mutta siinäpä se.) Kuten tavallista, photoshoot-sessio oli oikein mukava ja positiivinen kokemus. Rantakallioilla kiipeileminen oli vähän haastavaa mutta kyllä se lopulta sujui enkä edes tipahtanut veteen. Voih, Sinbadina poseeraaminen oli vain jotain niin ihanaa.

Sinbad lähtee mukaan myös Animeconiin sillä olen ihan liian kikseissä lempihahmoni cossaamisesta ja liian laiska/stressaantunut tekemään mitään uutta cossia kyseiseen tapahtumaan. Näkemisiin siellä siis.