Kuninkaallinen kuvadump & raportti korvien conista

Helei! Viime aikojen hiljaisuus -- jonka aiheuttajina ovat olleet mm. yliopistojen pääsykokeet, Desuconin puvut sekä Mimicon-reissun järjestelyt -- blogissani päättyy nyt. Kyseessä on siis Mimicon-raportti ja muutama sananen siellä lauantaina käyttämästäni puvusta. En tainnut muistaakseni hiiskahtaakaan Mimiä koskevista suunnitelmistani täällä blogissa tai oikeastaan missään muuallakaan, mikä johtui siitä että olin tekemässä kisapukua ja olisin hävennyt silmät päästäni mikäli olisin mennyt kuuluttamaan hahmon nimen ja asun kaikille enkä sitten olisikaan saanut sitä valmiiksi. Nyt moisesta ei tarvitse enää huolehtia joten voin vihdoin kirjoittaa että valitsemani hahmo oli Kyoko Suomi Time Stranger Kyoko -mangasta.

Ainoa värikuva puvusta.

Kyseessä oli koko lailla nostalgiacossi, sillä Kyoko oli ensimmäinen suomeksi käännetty shoujomanga sekä ihka ensimmäinen sarja jota rupesin ostamaan itse. Olin silloin vielä ala-asteella -- voi kun nuo vuodet vierivät nopeasti! Olin jo pitkään haaveillut jonkinlaisen prinsessamekon tekemisestä ja kaapissani lojui vuonna 2010 kirpparilta pelastettu tyllihame jota en ollut vielä kertaakaan päässyt käyttämään. Kyokon kakkospokkarin kannessa käyttämän mekon kohdalla kaikki jotenkin loksahti kohdilleen; saisin tehdä puvun tärkeästä sarjasta, voisin vihdoin käyttää kirpparilta ostamaani tyllihametta, pääsisin näpertelemään kaikkea pientä ja tekemään ensimmäisen miekkani. Epäröin kyllä hyvän aikaa ennen kuin aloitin Kyoko-cossin tekemisen viime lokakuussa, sillä olin varsin epävarma kyvyistäni. En ollut tehnyt yhtäkään miekkaa eikä minulla ollut hajuakaan siitä miten tekisin pukuun kuuluvan tiaaran, minkä lisäksi peruukin stailaaminen ja huivin kiinnittäminen kuituihin hirvittivät myös. Varsin pian tulin kuitenkin siihen tulokseen etten voi ikinä kehittyä paremmaksi pukuilijaksi ellen ryhdy kokeilemaan sellaista mitä en osaa ennestään.

Ensin kävin miekan kimppuun, olihan se yksi niistä osista jotka askarruttivat mieltäni eniten. Pohjana miekassa on K-Raudan jätelavalta (luvallisesti) pelastettu puunpätkä, jonka sitten vuolin puukolla miekan muotoiseksi. Moisen operaation hoitaminen karvalankamaton päällä ei ehkä ollut se kaikista fiksuin päätös. Kahvan pohjaksi naulasin/liimasin pahvia ja lisää puuta, minkä jälkeen muotoilin kahvan niiden päälle ilmakuivuvasta askartelumassasta. Teräosaan liimasin puun päälle softista ja siistin reunat samaisella askartelumassalla. Myös kaikki puvun jalokivet ovat askartelumassaa -- harkitsin kyllä hartsista tekemistä mutta koska kaikkien kivien piti olla samanvärisiä/samantyyppisiä, päädyin lopulta askartelumassaan sillä esim. korvakorujen pisaranmuotoisten kivien tekeminen hartsista olisi todennäköisesti ollut lähes mahdotonta minulle.

Jalokivet "maalasin" kynsilakalla, loput osat spraymaalilla. Huotra on tehty Haritin puvusssa käytetystä verhosatiinista jonka päälle on lätkitty miljoona kerrosta Erikeeperiä, gessoa ja lopulta akryylimaalia. Myös kuviot on tehty akryylimaalilla. Huotran sivuilla olevat pylpyrät ovat retkipatjaa ja koristeköydenpätkä löytyi Eurokankaasta.

Ehdottomasti isoin työ oli kuvioiden maalaaminen. En laskenut kuinka paljon aikaa upposi, mutta yhteensä keltaista kangasta oli seitsemän metriä ja suurin osa siitä sai pintaansa kangasvärillä tehtyjä kuvioita. Mekon kuvioita varten tein sabluunan mutta huivin kuviot tein yksi kerrallaan johtuen niiden monimutkaisuudesta. Mekon ja huivin ompeleminen itsessään oli aika simppeliä ja röyhelöiden rypytyskin oli hauskaa.

Alkutilanne sekä puoliväli.

 Peruukin kanssa temppuileminen oli yhtä tervanjuontia ja kävin pariinkin otteeseen hermoromahduksen partaalla sen kanssa. Peruukkia piti lyhentää/ohentaa aika paljon ennen kuin nutturat vihdoin pysyivät paikoillaan. Kyseiset pallerot tein siis niin, että ompelin kapean, pitkulamallisen ja taitetun papiljotin kiinni peruukkiin ja liimasin kerros kerrokselta peruukkikuitua sen ympärille. Inhottava prosessi mutta tuotti lopulta tulosta. Otsatukan leikkaamisessa kävi joku kämmi minkä ansiosta tulos muistutti hetken aikaa pottatukkaa, mutta lopulta sain (ehkä) pelastettua otsiksen eikä se nyt niin kamalalta sitten näyttänyt (eihän?). Karvakasan stailaamisen jälkeen oli vuorossa huivin kiinni ompeleminen, ja se vasta nihkeää puuhaa olikin. Käsipelillä eteneminen oli ainoa vaihtoehto, minkä vuoksi koko touhuun upposi abouttiarallaa 6-7 tuntia. Peruukista tuli varsin painava ja runsaasta pinnikiinnityksestä huolimatta se valui koko ajan.

Tässä on Kyokon tiaaran pohja, tehty siis Tiimarista ostetusta alumiini"langasta". Päälle vetelin jälleen sitä tuttua askartelumassaa ja loputa maalasin. Itse asiassa päädyin tekemään kaksi tiaaraa, sillä ensimmäisestä tuli varsin painava enkä halunnut ottaa sitä riskiä että se tipahtaisi ja särkyisi ennen kisaa. Loppujenlopuksi pidin sitten koko conin päässäni kakkosversiota sillä se oli huomattavasti edeltäjäänsä kevyempi eikä tipahtanut kertaakaan.

Nuinikkään! Sitten itse conraporttiin. En rehellisesti keksi mitään valitettavaa Mimiconista sillä kaikki tuntui sujuvan kuin rasvattu. Tapahtumapaikalle oli helppo löytää, auton sai helposti parkkiin, Mikaelin ympäristö oli kuin tehty photoshoottaajia ajatellen eikä tapahtumapaikalla ollut missään välissä niin suurta ryysistä että olisi pitänyt turvautua kyynärpäätaktiikkaan. Järjestäjistä ja työntekijöistä koostuva porukka -- etenkin maid-kahvilan väki -- vaikutti osaavalta ja hyväntuuliselta. Kävin katsomassa kaksi luentoa, minkä lisäksi osallistuin lauantaina cosplaykisaan ja sunnuntaina cosplaydeittiin. Kaikki sujui jouhevasti, en osaa marmattaa oikein mistään. Jännitin lauantaina kisaa ihan sairaasti vaikken ensikertalainen ollutkaan, ja jäädin sitten aika pahasti itse lavalla. Loppujenlopuksi koko homma oli aika nopeasti ohitse enkä hirveästi muista siitä mitään. Palkintoa ei tullut tälläkään kertaa mutta ei mahda mitään sillä paras tosiaan voitti. o/

Kuvaajana Santtu Pajukanta.

Kisakuvien lisäksi kävin pariinkin otteeseen kavereideni kanssa napsimassa pari kuvaa Kyokosta, sillä en aio laittaa kyseistä pukua päälleni enää ainakaan mihinkään tapahtumaan ja halusin siis saada mahdollisimman paljon kuvia nyt kun siihen oli vielä mahdollisuus. Kuten jo aiemmin totesin, conpaikan ympäristö oli aivan loistava photoshoot-paikka -- oli järveä, futuristista rakennusta, siltaa, pylväitä, parveke... Kyokon maailma on onneksi sellainen että lähes mikä vain tausta kelpasi, joten sopivien kuvauspaikkojen löytäminen ei ollut vaikeaa. Etenkin ihana puinen silta oli oikein passeli paikka poseerata. Kuvista kiitos avialalle ja Riankalle!

Miksi oi miksi en pidä kiinni kahvasta?

Minulla ei ole kovinkaan montaa cossikuvaa jossa hymyilen koska oman naaman leviäminen ja hymykuopat ällöttävät askgjalgejl, mutta Rianka onnistui saamaan minut hihittämään pariinkin otteeseen, ja lopputulos oli varsin hahmoon sopiva. Kiitokset siis vielä siitä. ;u;

Sunnuntai oli huomattavasti lauantaita rennompi päivä, sillä deittiä lukuunottamatta stressin aiheuttajia ei ollut ja cossikin oli huomattavasti helpompi päällä. Käytin vihdoin Bishopia "jossain oikeassa conissa" mutta koska minulla on siitä jo ennestään runsaasti kuvia ei sunnuntaina ollut tarvetta photoshoottaukselle. Kuvauspalvelussa kävimme sentään avialan kanssa kuten perinteenämme on lähes aina ollut.

Kuvaajana taas Santtu Pajukanta.

Deitti sattui osuvasti helluntaipäivälle, ja "jos ei heilaa helluntaina niin ei koko kesänä" tuskin pääsee hankaloittamaan Bishopin elämää sillä tälle löytyi kuin löytyikin heterokierrokselta kaunis nuori vaimoke joka sanoi voivansa pukeutua röyhelömekkoon.

Tässä vielä pari räpsäisemääni kuvaa. Saa laittaa nettiin kunhan kuvaajan nimi on mainittu.

Tässä siis kaikki Mimiconista, vajaan kuukauden päästä kokka kohti Desuconia. Mikäli stressi/rahanpuute/jaksaminen/aika/motivaationpuute ei tule tielle, pukusuunnitelmani näyttävät kutakuinkin tältä: