Ei tarpeeksi hyvä

(Disclaimer: tekstissä esitettävät mielipiteet eivät ole mitään yleishyödynnettäviä totuuksia vaan ovat omia mielipiteitäni omasta itsestäni. Lisäksi: tämän ei ole tarkoitus olla itsesäälipostaus vaan realistista itsereflektiota.)

Edellisiltana sain ennen nukkumaanmenoa yllättävän inspiksen. Näin Desuconin twiitin siitä, että Frostbiten ECG-karsinnoissa olisi vielä tilaa, ja ei mennyt kuin kaksi sekuntia ennen kuin aivoni olivat kyhänneet lähes valmiin esityksen. Olin äärimmäisen innoissani. Menin YouTubeen kuuntelemaan esitykseen valikoimaani biisiä, fiilistelin ja harjoittelin jo muutamaa liikettä esitystä varten. Sitten kuitenkin tajusin realiteetit ja hautasin ECG-haaveet välittömästi. Miksikö?

Koska en ole tarpeeksi hyvä.

En ole propintekijä enkä osaa tehdä esityksiä. Osallistuin kerran esityskisaan, tein kaikkeni ja mielestäni esitykseni oli hyvä, mutten siitä huolimatta sijoittunut. Pukukisoissa olen kilpaillut sitäkin enemmän, ja 99% noista kerroista ei olisi missään nimessä pitänyt. Tämän hetken trendiaihe cosplayskenekeskustelussa tuntuu olevan se, että vaikka pukua tekisi tuhat tuntia, se ei ole palkintosijan tae. Ja näinhän se on! Jos et ole koskaan tehnyt jotain asiaa -- vaikkapa armoreita -- totta kai siihen menee tuhottoman paljon enemmän aikaa kuin asiaan, jonka hallitset jo entuudestaan. Jos osaat vaikkapa niiden armorien tekemisen, voit saada viikossa aikaan paljon hienomman puvun kuin mitä aloitteleva armorimaakari kyhää vuodessa. Raakaa ja tylyä mutta täyttä totta. Sen myöntäminen on välillä ikävää, sillä totta kai on sääli, kun vaivannäkö menee hukkaan.

Joka kerta, kun olen kisannut sijoittumatta (eli aina), on tullut sellainen olo että hitsi, eipä olisi pitänyt. Kun katson pukuja, joilla olen kisannut, ehkä yksi tai kaksi niistä on ollut sellainen, joka ansaitsee tulla käytetyksi kisassa. Loput ovat täysiä räpellyksiä, jotka haluaisin polttaa isossa kokossa. Olen toki nauttinut kisaamisesta, sillä tykkään olla lavalla ja on mukavaa hengata muiden kisaajien kanssa backstagella ennen itse lavaosuutta, mutta joka kerta kun olen siellä, tuntuu siltä etten kuulu sinne. Etten ole tarpeeksi hyvä. Olen pukuillut 10 vuotta, mutta siltikään en ole tarpeeksi hyvä. Joka kerta, kun epäonnistun kisoissa, tulee sellainen olo, että muut katsovat minua ja ajattelevat "tuossa on se, joka aina kisaa muttei koskaan sijoitu". Kukapa haluaisi olla sellainen ihminen? Tykkään kisata ja lavalla oleminen on hauskaa, mutta kylmä totuus on, että en vain pärjää enkä tulekaan pärjäämään vaikka kuinka haluaisin. Halu pärjätä ei automaattisesti muutu pärjäämiseksi, ihan niin kuin tuhat työtuntia ei muutu automaattisesti upeaksi armoriksi.

Olen muistaakseni harmitellut tätä ennenkin, mutta minulla ei ole selkeää "juttua" cosplayssa. Joidenkin "juttu" on massiiviset, upeat peruukit; toisilla taas viihdyttävät esitykset. Minulla ei ole omaa "juttua" vaan olen vähän keskivertoa alempi kaikessa. Peruukit aiheuttavat päänvaivaa, en saa worblaa sileäksi, esitysideani ovat geneerisiä ja mielikuvituksettomia. Yritän kokeilla uusia tekniikoita ja materiaaleja jatkuvasti, mutta minulle on sanottukin, että puvuistani huomaa heti, jos olen tehnyt jotain ensimmäistä kertaa. Se ei ole haukku vaan totuus.

Taitojeni lisäksi myös ulkonäköpuoli mättää. Olen jo blogin alkuaikoina kirjoittanut paino-ongelmastani, mutta tätä nykyä se on entistä pahemmalla tolalla. Tuntuu hurjalta ja ikävältä myöntää se, mutta kävin kehonkuvanmittauksessa ja sain tietää, että ihannepainoni olisi 22 kg alempi kuin mitä se on nyt. Olen siis ihan virallisesti lihava cossaaja. En pyöreä, en pehmeä, en "paccccccsu", en kurvikas, vaan ihan oikeasti lihava. Lihavuushan ei tee ihmisestä huonoa tai rumaa (eikä minulla ole lihavia ihmisiä vastaan mitään, puhun nyt itsestäni), mutta minun kohdallani näin on, sillä olen yrittänyt taistella painonnousua vastaan siinä onnistumatta. Tiedän, etten tule ikinä olemaan laiha enkä kaunis, ja näin ulkonäköpainotteisessa harrastuksessa se tuntuu pahalta. Pukuni eivät ole laatua nytkään, mutta ulkonäköni rokottaa niiden lähdekuvaa vastaavuutta entisestään. Mitä isommaksi muutun, sitä todennäköisemmin ihmiset huomaavat vain painoni ja ulkonäköni, eivätkä pukua. Se harmittaa, mutta ei voi mitään. Lihavuus on oma syyni, enkä voi syyttää siitä geenejä tai mitään muutakaan.

Rakastan cosplayta yli kaiken, mutta välillä minua turhauttaa suuresti se, miten huono siinä olen. Tiedän, etten tule koskaan olemaan hyvä cossaaja enkä voittamaan kisoja, vaikka kuinka tahtoisin. En kuitenkaan ole aikeissa lopettaa. Cosplay tuottaa mielihyvää ja olen saanut sen avulla upeita ystäviä. Siinä on tarpeeksi syytä jatkaa, vaikken olekaan tarpeeksi hyvä.

Sotamuistot kirjailuhikipajasta

Ai kamala, Animeconista on jo melkein kolme kuukautta enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi blogata siitä. Yrityksiä on ollut mutta valmista ei ole tullut, mutta jospa tällä kertaa ihan aikuisten oikeasti tulisi. Mutta hei, pitkästä aikaa WIP-postaus!

Kuopion Animeconin aikoihin tuli lähes päivälleen tasan 10 vuotta täyteen siitä, kun conitin ensimmäistä kertaa sekä myös cossasin kunnolla ensimmäistä kertaa. Päätin juhlistaa merkkipäivää osallistumalla cosplaykisaan, sillä kisasin myös ihka ensimmäisessä conissani (vaikka ei ehkä olisi pitänyt :---D). Cossiksi valikoitui puku jota olin suunnitellut jo pitkään eli Nozomin tanssitytyversio.

Tanssitytysetti on yksi suosikkiseteistäni Love Livessä ja puku soveltui kesäconiin, joten miksikäs ei. Ainoa ongelma oli se, että inspiraatio pukuun iski noin kuukausi ennen conia, joten työmäärän ja ajan yhteensovittaminen oli hieman haasteellista. Etenkin päätös tehdä hameen ja topin kuviot käsin kirjailemalla aiheutti aivan hitsisti töitä. Ja kun sanon hitsisti, tarkoitan sitä. Tarkoitan sitä, että vajaan kuukauden ajan kirjoin lähes koko vapaa-aikani; kirjoin junassa, kirjoin automatkalla Desuconiin, kirjoin harrastuskerhon kokoontumisessa, kirjoin mummolareissulla ja kirjoin juhannuksenvietossa. Kirjoin ihan. Koko. Ajan. Ja silti ne samperin kuviot eivät tuntuneet valmistuvan koskaan.

Kirjottuja kuvioita hameessa...

...ja topissa.

Puvussa oli myös kaikenlaista pientä killutinta ja muuta mukavaa, ja etenkin jalokiviä tuli tehtailtua sarjana. Muutaman epäonnistumisen se vaati, mutta lopulta opin tekemään jalokiviä kuumaliimasta ja kynsilakasta. Kuumaliiman vihaaminen on cosplaypiireissä muotia nykyään (ja ymmärrän kyllä miksi), mutta jalokivimatskuksi kuumaliima sopi mielestäni hyvin.

Jalokiviä oli myös kaulakorussa.

Rannekorut, käsikorut ja muut olivat ihan peruskauraa, vaikka miljoonan eri violetin sävyisen kulmion maalaileminen aiheutti välillä harmaita hiuksia. Isoin kysymysmerkki oli pallonmuotoinen lyhty, mutta askartelukauppa tarjosi onneksi ratkaisun pulmaan: lyhdyksi valikoitui muovinen askartelupallo (en tiedä mihin sitä tulisi oikeasti käyttää). Pallo oli sen verran kovaa muovia, että reikä täytyi tehdä puukolla ja vasaralla nakutellen, ja silloinkin siitä tuli hieman epätasainen. Onneksi lyhdyn päälle tuleva rinkula peitti sen juuri kätevästi. 

Iso osa puvuntekoon käytetystä ajasta kului myös hunnun kultaisten osien parissa. Tein sekä reunan kultakuviot että ympäri huntua levitellyt pikkuiset tähdet silitettävästä vinyylistä, joka on ehkä paras materiaali ikinä. Tai no, ainakin silloin kun kuvioita ei tarvitse silittää organzaan -- siinä kun ei ole hirveästi tarttumapintaa kuvioille. Nimimerkillä Silitin irronneita tähtiä ainakin kahdesti takaisin kiinni, toisen kerran paniikissa coniinlähtöä edeltävänä iltana. Tästä huolimatta olen iloinen siitä, että päädyin silitettävään vinyyliin -- se kun säästi maalaamisen vaivan, oli paljon siistimpää, ja kaiken lisäksi huolitteli organzan reunat samalla kun silitin kultaisen reunakuvion ja leikkelin sen oikeaan muotoon.

Olin mielestäni ajoittanut puvunteon hyvin, ja parhaimpina(/pahimpina) päivinä saatoin tehdä cossia 10-12 tuntia putkeen. Siitä huolimatta tein pukua vielä pitkälle conia edeltävänä päivänä pieni paniikin maku suussa. Minulla alkoivat kesätyöt pari viikkoa ennen conia, mikä teki päivistä aika uuvuttavia -- ensin fyysisesti raskasta työtä ja päälle cossihikipajaa, nukkumaan joskus puolenyön jälkeen. Rehellisesti sanottuna en voi suositella sitä kenellekään -- olo oli aivan hirveä aivan liian monena päivänä. On ikävää, kun pukua on pakko tehdä eikä voi kirjaimellisesti tehdä mitään muuta tai aikataulu kusee eikä puku valmistu. En ihan oikeasti suosittele.

Puvusta tuli omalla mittapuullani ihan siisti ja hyvä, mutta paranneltavaakin silti on. En uskaltanut kisan jälkeen käydä pyytämässä palautetta puvusta, sillä minulle riitti palautteeksi se, ettei sijoitusta tullut. Sain kyllä paljon positiivista palautetta kavereilta sekä ihan tuntemattomilta conikävijöiltä, ja minusta pyydettiin aika monta kuvaakin. Se tuntui tietysti todella mukavalta. Kutsukaa vain huomiohuoraksi, mutta tuntui hyvältä kun näin isotöinen puku ei jäänyt huomiotta. Oli mukavaa keskustella Love Livestä ihmisten kanssa ja kertoa yksityiskohtia puvunteosta. Aika monelle tuli suositeltua silitettävää vinyyliä!

Animecon muutoin oli ihan peruskauraa, ihan peruscon. Lippujen hinta oli aika suolainen enkä olisi mennyt ellei tapahtuma olisi ollut Kuopiossa. Lauantaipäivä meni kuin siivillä kavereiden seurassa sekä animekonserttia kuunnellessa, ja tulipa käytyä coniolympialaisissakin. Pääjuttu tässä conissa oli omalta osaltani silti sunnuntain kisat, sillä olin panostanut pukuun ja stressannut pitkään juuri sitä päivää varten. Onneksi pystyin kisastressistä huolimatta nauttimaan silti conista ja kavereiden seurasta.

Popcult & Desucon 2017

On tullut pidettyä vahinkohiljaisuutta. Päivittäminen on käynyt jatkuvasti mielessä, mutta jotenkin sitä ei vain ole jaksanut ottaa itseä niskasta kiinni ja blogata. Pahoittelut siitä!

Ensinnäkin oli Popcult, ja siitä tuntuu olevan jo pieni ikuisuus. En ollut aiemmin käynyt lähinnä länkkäriviihteeseen keskittyvässä tapahtumassa joten odotin jännityksellä eroaisiko tapahtuma paljolti perinteisistä animepainotteisista coneista. No eihän se eronnut, olo oli ihan yhtä kotoisa. Tapahtumapaikka oli todella veikeä, etenkin yläkerran "terassi", josta näkyi meressä kelluville risteilyaluksille, oli jotain hauskaa ja erilaista.

Popcultissa oli hyvä tilaisuus cossata länkkärihahmoja. On vähän hassua, miten luontevalta se tuntuu nykyään, kun aluksi vähän arastelin cossata jostain muusta kuin japanilaisesta lähteestä. No, länsisarjoihin keskittyvässä tapahtumassa ainakaan kukaan ei katsonut kieroon! Pääasiassa animenörttejähän tässä yhä ollaan, mutta muutama hyvä länsisarja on noussut japanisuosikkien rinnalle.

tamucist kuvasi

mae-rye kuvasi

McCree oli helppo päällä ja sisälsi mukavat kengät, joten se oli A+ valinta tähän tapahtumaan. Alun perin minun piti olla mukana OW-ryhmässä, joka sitten lopulta peruuntui, mutta onneksi conista löytyi ihanat Hanzo ja Genji joiden kanssa tuli räpsittyä paljon kuvia.

Popcultia varten tuli myös kaivettua reilun vuoden vanha Darling Charming -cossi kaapin perukoilta ja vähän korjattua sitä, sillä luvassa oli paricossi mae-ryen kanssa. Kylmän kevään johdosta puissa ei ollut vielä oikein lehtiä, mutta onneksemme kukkia sentään oli jonkun verran. Shootti sujui hyvin, mutta tulipahan taas havaittua että noilla kengillä ei kyllä kävellä metrin pidempää matkaa ilman infernaalisia jalkakipuja. Darling on paras tyty, mutta puku lensi silti roskiin heti conin jälkeen -- en vain tykännyt siitä enää yhtään. :I Ehkä teen joskus jonkun toisen EAH-hahmon.

Kuvat ja editointi by Cosplayphotographer Neiti Nina

Kesäkuussa oli sitten Desucon, joka tuli ja meni ihan sairaan nopeesti. Desuun oli luvassa pelkkiä tytycosseja ja kerrankin onnistuin valitsemaan lämpötilaan nähden jokseenkin hyvät vaatteet. Desussa oli hauskaa, mutta ei jotenkin ehkä ihan niin hauskaa kuin yleensä, sillä olin stressannut paljon ennen conia ja se heijastui conkokemukseen. Se nyt ei tietenkään ollut Desuconin vika.

mae-rye kuvasi

Perjantain cossi oli Arisa Ahokainen Akiba's Trip the Animationista, ja oli hauskaa että ihmiset tunnistivat hahmon! Oli aika ebinit fiilikset tulla coniin ja kuulla "kato, Ahokainen on palannut Suomeen!". Tykkäsin tässä cossissa ihan liikaa tuosta möfföisestä hameesta vaikka itse sanonkin. ;_;

Nyymix kuvasi

Näin käy kun miehet muuttuvat naisiksi.

Lauantaina olin jälleen paricossailemassa mae-ryen kanssa. Cossasimme Zone-00:sta Senryon ja Kurobaran virallisia naisversioita, joista on olemassa ehkä kolme kuvaa muttei yhtäkään värillistä kokokuvaa. Yritä siinä sitten saada aikaiseksi värimaailmaltaan yhtenäinen ja onnistunut cossi. 8I Tein tähän asuun ensimmäisen kimononi (ei se kyllä ihan oikeaoppinen kimono ole, ei edes lähdekuvassa), mikä oli yllättävän rentoa. Musta vaate ei ehkä sitten kuitenkaan ollut se fiksuin valinta kesäsäähän, mutta ainakin yläosan puolesta puku oli aika ilmava.

tamucist kuvasi

Koska Persona 5 suvaitsi vihdoin ja viimein saapua, olin varannut P5-cossille päivän Desusta jo ajat sitten. Futaba on paras tyty, joten valinta osui luonnollisesti häneen, vaikka kyseessä onkin jälleen kerran pienikokoinen ja lyhyt tyttöhahmo, joka ei sovi minulle ollenkaan. Futaban asu oli simppeli sekä helppo koota, mutta itse en mielestäni näyttänyt hyvältä tässä cossissa eikä minulla ollut kunnollista inspiraatiota kuviin. Ehkä vielä joskus...

Myös Animecon on jo tässä vaiheessa ohi, mutta siitä teen ihan erillisen postauksen! Sitä odotellessa.

Häshtäg lännennoloin & luistelulesbot sekä avaruusperhe & Super-Mary

Viime bloggauksesta tuntuu olevan ihan himokauan, ja kirjoitettavana olisi kaksi tapahtumarapsaa. Koska olen tehokas, tai ainakin leikin sellaista, tungen nuo raportit samaan postaukseen, joten tässä siis kuulumiset sekä Yukiconista että Tampere Kupliista.

Yukicon sattui siitä erittäin hyvään saumaan, että pääsin toteuttamaan itseäni uusimman fandomini, Overwatchin, osalta. Cossasin uusinta ihkudaasuosikkihahmoani eli McCreetä, ja pukua tehdessäni teki monesti mieli hakata päätä seinään. Olen aina inhonnut kaikkea Villiin länteen ja cowboyhin liittyviä juttuja, mutta mitä kävikään mitä kävikään :D Etenkin chapsien tekeminen oli hirveää tervanjuontia, ja coniaamuna tuli kieltämättä katsottua itseäni pitkään peilistä. Kaikkeen sitä lempihahmojen vuoksi alentuu.

Terjo Peltola kuvasi.

Blackwatch!McCreen (tai kuten minä sitä kutsun, Pikkumäkkärin) puvussa oli paljon kaikkea räpellettävää, panssari nyt heti ensimmäisenä. Olin aika tyhmä todetessani Frostbitessa polleana että eihän tämä cossi tule olemaan vaikea -- siinä vaiheessa en ollut vielä nähnyt panssarin selkäpuolta miljoonine pikku osineen. Aika pitkälti selvisin kuitenkin ostomentaliteetilla (paita, housut ja pistoolit on ostettu), minkä lisäksi sain buutsit lainaan isältäni. Ne olivat hämmästyksekseni oikeasti mukavat jalassa. Mitä tämä on, oikeasti mukavat kengät cosplayasussa? 

Lauantai oli ihan huippu, sillä ihmiset heittelivät high noon -läppää ja tulivat kehumaan cossiani. Tulin siitä kovin hyvälle mielelle. ;_; Pääsin myös ottamaan paljon selfieitä ihanien OW-cossaajien kanssa, ja päädyinpä mukaan myös yhteen conivideoon. Juuri tämä on mielestäni sitä cossaamisen parasta antia -- verkostoituminen ihmisten kanssa, jotka tykkäävät samoista asioista kuin sinä itse. 

Matias Tukiainen ikuisti selfiehetken.

Sunnuntaina mae-rye, tamucist ja minä cossasimme huvin vuoksi ja urheilun kannalta Yuri On Icen päähenkilökolmikon epävirallisia naisversioita, ja itse olin fem!Viktor. Tämä jos mikä oli helppo "cossi", sillä vaatteet löytyivät omasta vaatekaapista ja kirpparilta ja isoin työ puvussa oli peruukin otsatukan leikkaaminen. Tuntui hyvältä viettää sunnuntaipäivä ihan rennosti pitäen hauskaa ei-niin-vakavissa cosseissa. Emme odottaneet pukujamme tunnistettavan, mutta silti yksi ihana conittaja pyysi meitä kuvaan ja sanoi että miten kukaan nyt voisi olla tunnistamatta. Liikutus! 

Yukicon liittyi taas osaksi sarjaa "ihan kivat conit". Tapahtumapaikka oli mielestäni tosi sokkeloinen ja hämmentävä -- olin koko lauantaiaamupäivän ihan eksyksissä vaikka yritin seurata ohjelmalehtisen ohjeita ja tapahtumapaikan opasteita. Kävimme porukkamme kanssa Yuri On Ice -luennolla, AMV-kisassa sekä cossikisoissa, mutta muuten ohjelma ei hirveästi vetänyt puoleensa. Eniten kengässä hiersi käytävien tukkiminen hengausringeillä sekä ihan järjetön roskaaminen. Kaipa olen tulossa vanhaksi, kun tuommoiset seikat nakertavat. 

Sitten Tampere Kupliiseen. En ollut koskaan aiemmin käynyt Kupliissa, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Lähtö tapahtumaan tapahtui Voltron-ryhmäcossin motivoimana, sillä Frostin jäljiltä Voltron-hammastani jäi kolottamaan ja pahasti. Ryhmäcosseilu on aina jees, etenkin silloin kun kyseessä on superrakas sarja. Oli pitkästä aikaa kivaa cossata isossa ryhmässä -- useammilla hahmoilla on imo helpompi keksiä kuvaideoita ja poseerata muutenkin. (Kuvista kiitos ainakin Kasuki13:lle, en muista ottiko näitä joku muukin!)

MATT LÖYTYI ;_; Ainakin hetkeksi.

FORM NYAATRON

Yhyy byääh nyyh wäähähää, ihanat Voltron-ihmiset ja ihanat ryhmäkuvat. ;___; Vielä kun löytäisin jostain jonkun cossaamaan Sendakia...

Sunnuntaina toteutin jo noin kaksi vuotta suunnitteilla olleen cossin eli Dreaming Maryn päähenkilön Maryn. Tähän väliin voinkin sitten huudella, että Dreaming Mary on aivan ihana peli jota voin lämpimästi suositella, ja se on vielä ihan laillisesti ilmainenkin ja tosi nopea pelattava. Kannattaa jättää väliin, jos rankat teemat kuten pedofilia ja perheväkivalta ahdistavat, mutta jos ne eivät haittaa, Dreaming Mary on aivan ihana ja liikuttava peli.

Kuvista kiitos Ginko Cosplaylle ja mae-ryelle, editoinnista vastasin itse. Maryn cossi oli aivan superhelppo, sillä jouduin vain ompelemaan hameen sekä muokkaamaan kengät. Kukaan ei tunnistanut cossiani, mutta enpä muuta odottanutkaan sillä Dreaming Mary ei ole kovin tunnettu peli. Pääasia oli, että pääsin cossaamaan minulle rakkaasta pelistä. En tiedä miksi tai milloin Tampere-talon porrastasanteelle oli raahattu kynttiläkruunu ja vintage-henkinen sohvaryhmä, mutta ne olivat Paras Kuvauspaikka Ikinä. Ei ihme, että niihin sai jonottaa -- kaikki halusivat kuvata siinä kohtaa.

Tapahtumana Kuplii oli.. jännä. Ylikäytän tuota sanaa häpeilemättä, mutta minkäs teet kun se sopii niin moneen. Olin odottanut, että Kupliissa ei juurikaan olisi anime-/cosplayväkeä vaan lähinnä sarjakuvista kiinnostuneita normoja, mutta olin pahasti väärässä. Meno oli vähän kuin Traconissa (syytän tästä sitä, että Kuplii oli Tampere-talolla), paitsi että jotain isoa ja tärkeää puuttui. Tästä huolimatta Kuplii ei mielestäni ollut mitenkään huono tapahtuma, päinvastoin. Minulla oli ihan sairaan mukavaa, ja tapahtuman järjestelyt olivat kunnossa kaikin puolin. Oli muuten tosi hassua mennä tapahtumaan ilman ranneketta/pääsymaksua, ihan tuli vuosi 2007 mieleen! Voisin ensi vuonna lähteä uudestaan Kupliiseen, sen verran kivaa siellä oli.

Avaruusteemainen Desucon Frostbiteni vm 2017

Hitsi, Frostbitesta on jo yli kuukausi. Ja Yukiconkin oli viikko sitten. Yukista en tosin tule vielä bloggaamaan sillä odottelen photoshootkuvia kuvaajan kamerasta.

Frostbitessa minulla oli tänä vuonna avaruusteema, sillä cossasin Voltronista ja Sailor Moonista. Plutoa ja Shiroa yhdistää lisäksi vielä se, että Shiro lähti sarjan alussa tutkimusretkelle Kerberokseen eli Pluton kuuhun. :D Olen kai nyt sitten sitä yhteiskunnan alinta pohjasakkaa, kun menin cossaamaan länsisarjasta Desuconissa, eikun...

Tosiaan, perjantaina ja lauantaina Voltronia ja sunnuntaina Sailor Moonia. Perjantain vedin vanhalla tutulla kokovartalomakkara-asulla, johon yhdistin tällä kertaa Shiron valkotupsutukan sekä robokäden. Kas näin tehdään kahdesta cossista kolme ja saadaan aikaan ihan uusi versio! Neljä, jos lasketaan silmien photoshoppaaminen keltaiseksi dark!Shiroa/Kuroa varten (ei lasketa).

tamucist kuvasi.

Nämä taas mae-rye.

Lauantaina olin sitten ihan normi-Shiro. Minulla piti olla kaksikin paricossia, mutta molemmat parini joutuivat valitettavasti perumaan, joten palloilin sitten itsekseni. ;_; Ihan yksinäni en sentään joutunut olemaan, sillä conissa oli huippuihana Voltron-ryhmä, jolta sattui puuttumaan sopivasti Shiro. Kyyläilin heitä koko päivän jostain pylvään takaa kuin mikäkin nyymi konsanaan, ja lopulta päivän päätteeksi uskalsin pyytää heitä selfieen. Se oli uskaliain päätökseni pitkään aikaan mutta myös oli ihan sairaan hyvä juttu, sillä tulin superiloiseksi ja koko conpäivä muuttui entistäkin paremmaksi.

Yhyy ootte ihania kaikki ;___;

Yksilökuvat otti tamucist.

Perjantaina ei shoottailun lisäksi tapahtunut oikeastaan mitään. Porukkamme kävi avajaisissa ja shoottaili pukuja mutta siinäpä se noin ohjelmallisesti. Perjantai menikin siis tavalliseen tapaan löllöpalloillessa. Avajaiset olivat kyllä hillittömät, koko viikonloppu siinä tuli odoteltua päättäjäisiä ja pohdittua että miten tres kolikoksesta saadaan dos miljoonas.

Lauantain starttasi waifuluento, joka oli ihan mielenkiintoista seurattavaa. Olin tosin hieman harmissani siitä, että luennolla käsiteltyyn kyselyyn olivat saaneet vastata vain miehet, sillä on meillä naisillakin waifuja >:I

Tässä oma vaimuni. 6/5 tyty.

Luennolta opin, että ollakseen hyvä waifu pitää olla D-kuppinen, pitkä- ja suoratukkainen, ystävällinen, itkeskelevä ja tasapuolinen. Ei taida tulla omilla eväilläni hyvää waifua minusta, mutta onneksi en ole animehahmo.

Illalla olivat cossikisat, jotka olivat tuttuun tapaansa erittäin jees, mutta koko potin vei tällä kertaa aivan huisin viihdyttävä väliaikashow. Pokémonia, Evangelionia ja Muumeja lama-ajan budjetin lavasteilla ja esiintymisasuilla, kyllä kiitos! Onneksi päivä oli lopuillaan niin naurunkyyneleistä tuhriutuvat meikit eivät enää siinä vaiheessa haitanneet. Kuten joku Twitterissä oivasti totesikin, en voi uskoa että Desuconin kisojen lavashow oli käytännössä näytelty SinäTuubaPaska. Lisää tämmöisiä tai vaikka edes tämä sama uudestaan, kiitos!

Sunnuntaina oli avaruusprinsessojen vuoro, ja cossejamme kuvattiin niin monesti että menin ihan laskuissa sekaisin. Oli mukavaa huomata, että Sailor Moon on kaikkien näiden vuosien jälkeen yhä ihmisten sydämissä. Tuntui tosi hassulta cossata Sailor Moonista näin "myöhään" cossiurallani -- taisin olla noin 10-vuotias kun ensimmäisen kerran Sailor Moonia katsoin, ja cossauksenkin aloitin 10 vuotta sitten. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Pluto oli pienenä ja on edelleen suosikki-Sailorini.

Kuvaajana Murritus...

...ja näissä lopuissa Matias Tukiainen.

2017 Frosti oli hyvin semmoinen peruskiva tapahtuma, josta jäi oikein hyvät fiilikset. Sunnuntain ryhmäcossi oli vielä kirsikkana kakun päälle. Kunniavieraspaljastus päättäjäisissä (= Kaji Yuki) oli jotain täysin odottamatonta, mutta ilman sitäkin suunta olisi käynyt kesän Desuconiin joka tapauksessa. Itse asiassa nyt, kun Yukiconkin on ohi, voisin ryhtyä jo ompelemaan kesä-Desun asuja, sillä sitä ennen uusille puvuille ei näillä näkymin ole tarvetta.

PS: Milloin, MILLOIN johonkin coniin saadaan Daisuke Ono kunniavieraaksi? ;___;